Uusi perheenjäsen

Olen haaveillut omasta koirasta vuosia. VUOSIA. Lapsuudessani meillä oli kaksikin koiraa, jotka molemmat jouduttiin viemään piikille sairauksien vuoksi jo nuorina. Siitä lähtien olen odottanut sitä hetkeä, että saan ottaa oman koiran.

Opiskeluaikana olisi ollut aikaa, muttei rahaa. Johtuen kokemuksesta sairaista koirista ja muutenkin tahdon voida taata koiralleni mahdollisuuteen lääkärin hoitoon jos siihen on tarve, riippumatta kustannuksista. Opintotuella siihen ei ollut mahdollisuutta. Nyt miekkoseni on jo valmistunut ja itsekin olen aivan valmistumisen kynnyksellä. Tästä syystä koimme että aika on nyt kypsä!

Syyskuun lopulla elämäämme saapuu sulostuttamaan shetlanninlammaskoira Danny! Tässä pikku sneak peak meidän suloisesta nuoresta herrasta 5 viikkoisena.

Pikavilaus keskeneräisyyttä

Kertoilin jo keväällä aloittaneeni (ainakin näillä taidoilla) isohkon nypläystyön. Työssä on kaikkiaan 50 paria, joista 2 on laanapareja. Kuvio sinällään on aika helppo, koska työssä ei käytetä muita kuin peruslyöntejä - kokolyöntiä, puolilyöntiä ja liinalyöntiä. Mutta voi hyvänen aika kuinka on välillä langat solmussa kun pareja on niin monta! Onneksi nypläyskurssilla sain vinkin "naapurin isännän lepuuttajista" joita kannattaa käyttää apuna. Älkää kysykö mistä tuo kapine on nimensä saanut, mutta äärimmäisen kätevä se on! Kyseessä on siis ohut vanerin pala, jonka ympärillä on kuminauha jonka alle nypylät laitetaan ja voíla! Nypylät pysyvät järjestyksessä :)

Työtä on nyt irrotettu tyynyltä parisen kymmentä senttiä, vielä ajattelin jonkin matkaa jatkaa. Katsotaan mitä tästä tulee :)

Pikkupikku töpösiä

Tänä keväänä eivät ole käsityöt oikein edenneet - siitä ovat kouluhommat ja työt pitäneet huolen. Kesän myötä toivonmukaan tilanne vähän helpottaa, kun kouluhommista on jäljellä enää semmoinen pikku juttu kuin opinnäytetyö....noooo, sitä sitten joskus. 

Mitä lämpimämmäksi sää muuttuu, sitä vähemmän tekee mieli neuloa villasukkia. Konttisukat on edelleen kesken, mutta ehkä ne ennen ensi joulua valmistuvat :) Nypläysliina on myöskin vaiheessa, mutta on edennyt muutaman sentin. Ehkä sekin siitä ennen ensi joulua!

Tällä välin olen näpertänyt kuitenkin jotain hyvin pientä, sillä saajatkin ovat oletettavasti hyvin pieniä. Nimittäin. Kahdet pikkupippu töppöset. Kaksi työkaveriani jäävät mammalomalle ja pitäähän tuleville pienille olla töpöset! Toiselle näpräsin töppösten kaveriksi vielä pikku tumput. Ohjeen töppösiin bongasin Käsityön maailma-blogista ja tumppuihin sovelsin Kaloriinan kamarin ohjetta. 

Mielestäni näistä tuli aika pirtsakat :) Päivänvalo näköjään on taas vääristänyt värejä jonkin verran.

Tässä toisessa kuvassa värit ovat onneksi vähän lähempänä totuutta, keltainen on todellisuudessa lämmin mutta kirkas keltainen :)

Toivottavasti tulee lämmin kesä, eikä töppösille ja tumpuille ole vielä tarvetta. Jotenkin minusta noista töppösistä tuli sen verran reilut, että menevät varmasti pienelle vielä loppukesästä ja alkusyksystä. :)

Kuppikakkuja ja suklaamuffareita

Jopa on tovi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta! Kevät on ollut tähän mennessä varsin vilkas - kouluhommia, töitä ja opinnäytetyötä on riittänyt. Kohta puoliin alkaa onneksi jo helpottaa, kurssit alkavat kallistua loppupuolelle joten suurin työ alkaa olla tehtynä. Mutta se niistä arkimurheista!

On tässä kaiken tohinan keskellä ehtinyt hieman puuhastellakin. Eräänä helmikuisena päivänä iski inspiraatio ruokakaupassa - tänään tehdään kuppikakkuja! Ohjeeksi valikoitui mustikka-valkosuklaa cupcaket Martha Stewartin mustikkamuffinssiohjetta mukaillen. Sekaan murennettiin vajaa levy Fazerin valkoista leivontasuklaata. Koristeluun käytettiin Dr.Ötkerin valmissekoitusta joka värjättiin punaisella elintarvikevärillä. Tuota koristesössöä en kyllä osta uudelleen, oli todella teollisen makuista (mutta toisaalta, en kyllä mitään muuta odottanutkaan). Tällaisia niistä tuli:

Viime viikonloppuna saatiin pitkästä aikaa mahdutettua tyttöjen ilta kalenteriin ja niinpä likat tulivat meille iltaa istumaan. Likat tulivat suoraan töistä, joten arvelin että suolainen syötävä saattaisi olla paikallaan. Tekaisin meille kana texmex piirakan yhdistellen Hellapoliisin ja Kinuskikissan ohjeita. Siitä en tullut napanneeksi kuvaa, mutta varsin herkkua oli :)

Makeaksi herkuksi halusin tehdä jotain suklaista. Lamppu syttyi kun muistin lukioaikaisen ystäväni muinoin antaman maailman parhaan suklaamuffinssiohjeen. Ystäväni on chocoholic ja hänellä on mitä parhaimpien suklaaherkkujen ohjeet takataskussaan. Nämä muffinssit ovat todella meheviä, ihanan suklaisia ja pinnalta mukavan rapsakoita. Ja mikä parasta - nopea ja helppo tehdä! Nämä eivät todellakaan jää kuivumaan :)

Muhevat suklaamuffarit

4,85 dl vehnäjauhoja

2,85 dl sokeria

1 rkl leivinjauhetta

30g tummaa kaakaojauhetta

Siivilöi kuivat aineet yhteen isossa kulhossa. Sekoita.

2 kananmunaa

125g sulatettua, jäähtynyttä voita

0,6dl rypsiöljyä

1,8 dl maitoa

1 tl vaniljasokeria

Sekoita "märät" aineet ja vaniljasokeri käsin toisessa kulhossa, ei tarvitse vatkata.

200g suklaata rouhittuna (itse käytin Fazerin sinistä)

Kaada nesteseos kuivien aineiden sekaan ja sekoita esimerkiksi lusikalla nopeasti kokkareiseksi taikinaksi, taikina ei saa olla liian tasaista! Lisää suklaarouhe, sekoita vielä ja jaa muffinssivuokiin.

Paista 180 asteessa n. 20-25 min. Nautiskele!

Marjamössöä ja rättänöitä

Tässä yhtenä päivänä kurkkasin pakastimeen ja totesin että se on vieläkin ihan TÄYNNÄ mustikoita. Ylivuotisia mustikoita, joita on vielä anoppilankin pakastimessa. Tulin siihen lopputulokseen, että niitä on nyt ruvettava syömään, jotta pakastimeen saataisiin tilalle vaihteeksi jotain muuta hyvää.

Alkuviikosta miekkonen alkoi valitella makeannälkää iltasilla. Suunnistinpa siis pakastimelle ja tempaisin ulos rasian mustikoita, puoli rasiallista pehmeäksi keitettyjä mansikoita ja epämääräisen marjakimaran jossa oli mustaviinimarjoja, vadelmia ja punaviinimarjoja. Nakkasin ne korkeaan kannuun, perään kippasin pari desiä A+ viljajogurttia ja annoin sauvasekoittimen laulaa. Kippis ja kulaus! Helppoakin helpompi (ja terveellinen) makeannälän tappaja :)

Joku aika takaperin juttelin isosiskoni kanssa savolaisesta perinneherkusta nimeltä rättänä. Sisko miehineen valitteli että kovin ovat makeita, vaikkakin tosi hyviä. Ei vaan kuulemma pysty syömään kuin korkeintaan yhden kerrallaan. Itse en ollut moisia herkkuja maistanut, nähnyt kyllä ja huhua kuullut että hyvää on. Eipä siinä sitten auttanut muu kuin ryhtyä tuumasta toimeen.

Töissä kehuin työkaverilleni tehneeni rättänöitä. "Niin siis mitä teit?" No rättänöitä! "Mitä ne on, joku käsityö?" Täytyi sitten hieman avata että kyseessä on siis mustikkakukko. Kummasti täälläpäin eivät ymmärä ihan selvää suomea! ;) Kyseinen herkku on helppo toteuttaa, ei ehkä ihan niin terveellinen kuin yllä mainittu, mutta ahhhh, niin hyvää! Mukailin Valion reseptisivuilta löytyvää ohjetta ja kirjahyllystäni löytyvän perinneruokakirjan ohjetta. 

Rättänä eli mustikkakukko

kuori

200g voita

vajaa 1 dl sokeria

3,5 dl ruisjauhoja

vajaa 1 tl leivinjauhetta

täyte

vajaa litra mustikoita (pari pakasterasiallista)

1 dl sokeria

2-3 rkl perunajauhoja (tuoreille mustikoille riittää vähempikin)

Nosta jäiset mustikat sulamaan ja aloita kuoren teolla. Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita ruis- ja leivinjauhot, lisää pikkuhiljaa voi-sokeriseokseen koko ajan sekoittaen. Nosta taikina hetkeksi (10-15min) jääkaappiin, viileää taikinaa on helpompi käsitellä. Laita muffinssipellin koloihin paperiset muffinssivuoat, se helpottaa rättänöiden poistamista pellistä. (Jos et omista muffinssipeltiä, voit tehdä rättänät myös folio- tai vaikka kohokasvuoassa. Voit myös tehdä yhden ison rättänän uunivuoassa (Ø 18 - 20 cm)). Ota n. 1/3 taikinasta erilleen kansia varten ja laita se kylmään. Taputtele taikina tasaiseksi vuoan pohjalle ja reunoille. 

Sekoita sulaneet mustikat, sokeri ja perunajauhot. Annostele täyte taikinapesiin. Ota kansitaikina kylmästä, kaulitse se ohueksi ja ota esimerkiksi juomalasia apuna käyttäen siitä kannet rättänöille. Painele kannen ja kuoren reunat kiinni.

Paista 200 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, tai kunnes kuori saa vähän väriä. Itse paistoin rättänöitä ilmeisesti hieman liian pitkään, koska mustikkatäyte alkoi kiehua kuoren rakosista ulos. Tämän seurauksena kannet myös "romahtivat" jäähtyessään. Vika on vain kosmeettinen, mutta siis viimeistään tässä vaiheessa kannattaa napata rättänät uunista ulos. :)

Nautiskele lämpimänä (varo kuumaa sisusta!) vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa. Jos tarjoat rättänät vasta seuraavana päivänä, voit lämmittää niitä puoli minuuttia mikrossa, a vot kun on hyvää!

Eläkelahjus

Työkaverini jäi eläkkeelle perjantaina. Tuntui jokseenkin absurdilta, että hän oli tullut työpaikkaamme töihin jo 20 vuotta ennenkuin itse olen syntynyt..Ei taida enää nykyisellään kovin monessa työpaikassa vastaava työura olla mahdollinen! Ennätimme olla yhtäaikaa töissä suunnilleen 9kk ja opin häneltä aivan hurjan paljon. Aivan ihana ihminen! Halusinpa häntä muistaa sitten työpaikan yhteisen lahjuksen lisäksi omalla lahjalla, johon sain esimiehen ja pari meitä "uusia" likkoja kimppaan.

Tällainen siitä sitten tuli (älkää välittäkö lököpöksymallista :) )

Lankana oli Hot Socks Spectra (100g , n. 420m), väri 64. Käytin 3,5mm koukkua. Ohjetta en sen suuremmin katsonut, mitä nyt vilkaisin kuinka aloitus meni. Huivi on siis tehty salomoninsolmuilla. Ajatus oli että huivin voi kietaista talvipakkasilla kaulaan, tai pitää vaikka kirjaa lukiessa harteilla lämmittämässä. Pohdiskelin kauan langan väriä, mutta työkavereiden kommenttien ja lahjan saajan ilmeen perusteella väri oli nappivalinta. :)

Huivin kaveriksi väkersin kortin, johon nappasin värssyn aikanaan kihlajaislahjaksi saamastamme Helen Exleyn Onnen päivä - lahjakirjasta, hieman mukaeltuna.

Pidä hauskaa.

Nauti edessä olevista vuosista.

Avaa sylisi kaikelle ihanalle -

kukille ja musiikille,

kauneudelle,

seikkailuille ja yllätyksille,

rakkaudelle,

uusille ystäville.

Ole rohkea.

Ole utelias.

Löydä avarampi maailma.

On se hassua mennä töihin huomenna kun hän ei olekaan siellä ensimmäisenä vastassa niinkuin tähän asti. Mutta eläkepäivänsä hän on kyllä taatusti ansainnut! :)

Pullatuttaa!

Kurkistus jääkaappiin osoitti että meillä on avaamaton litran purkki maitoa, jonka parasta ennen on tänään. Maitohan ei toki päivämääriä paljoa katso, ihan yhtä juotavaa se on huomenna kuin tänäänkin. Mutta. Kun pähkin että mitäpä siitä tekisin, maitoa kun tulee meillä juotua maitona niin vähän...lettuja, pannaria...PULLAA!

Eipä siis muuta kuin yleiskone laulamaan ja taikina tuloilleen. Hauskaahan tässä on se, että pullat tulevat olemaan ylläri miekkoselleni joka on ollut viettämässä railakasta viikonloppua vanhojen inttikavereidensa kanssa. Niinkuin olen aiemmin maininnut, meikäläinen leipoo suhteellisen harvoin. Ja miehen sanojen mukaan sen kerran kun leivon niin jäljet näkyy keittiössä vielä pitkään...pyh! Minunko työskentelyni sotkuista? NEVER! ;)

Tein ihan perus puolen litran pullataikinan. Puolesta taikinasta tein korvapuusteja ja toisesta puolikkaasta omena-kanelitäytteisiä kierrepullia. Omppupullien ulkonäössä olisi aikasta paljon parantamisen varaa, mutta maku korvannee sen puutteen. Sensuuri iskee kuitenkin sen verran että kuva tulee vain puusteista :)

Puustitkaan eivät varmasti kaikkia kauneiskriteerejä täytä, mutta...ei se onneksi ole niin tarkkaa :) Olin ajoittanut leipomisen niin, että ovat vielä lämpimäisiä kun tullaan asemalta...VR onnistui tämänkin suunnitelman sössimään olemalla perinteiseen tapaansa rapiat puoli tuntia myöhässä. Kohta tästä suuntaankin kohti asemaa hakemaan yllätettävää...Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

Tonttupajan tuotoksia

Hyi minua, viime päivityksestä on hurahtanut kaksi kuukautta! Joulun alusaika oli jokseenkin kiireistä - koulutöiden palautukset, työt ja joulupuuhat pitivät aika tehokkaasti irti nettimaailmasta...Korvatunturin käsityöosaston haarakonttorissa kävi kova puikkojen kilinä ja nypylöiden kopina kun valmistelin iltapuhteina öitä myöten muutamaa pakettia. Josko sitä joskus oppisi aloittamaan ajoissa....

Ensimmäisenä väkersin tärkeimmät, eli kummipoitsun ja hänen isosiskonsa pipot. Molempien pipojen mallit bongasin Novitan Kevät 2012 lehdestä.

Isosiskon pipoon tuli Novitan Isoveljen pinkkiä lankaa, kuinkas muutenkaan kun kyseessä on reilu nelivuotias pinkkiä rakastava neiti. Helppo 2o 2n joustin, jonka jälkeen 6 silmukalla palmikkoa. Tupsun tein perinteisesti kahta pahvikiekkoa hyödyntäen.

Kumppapojan piposta oleva kuva on luokottoman huono, johtuen siitä että nappasin sen viime hetkellä ennen paketoimista vanhempieni luona. Tämän pipon viimeistely jäi "hiukan" viime tinkaan, joten kuvausolosuhteet ja -aikataulu eivät olleet ihan parhaat mahdolliset. Tähän pipoon tuli Novitan 7-veljestä tummanruskeana ja puhtaan valkoisena.

Pipoja tehdessä pohdin pitkään kokoa, epäilin että näistä saattaa tulla pienet. Lehden kuvissa lapset vaikuttivat kuitenkin huomattavasti lahjan saajia vanhemmilta, joten luotin ohjeen kokoon. Jälkeenpäin kysyin muksujen vanhemmilta olivatko pipot sopivat. Menevät kuulemma tämän talvikauden, mutta hintsusti. VOI NAKKI sanon minä! Itsellä kun ei ole lapsia niin kokoa on vaikea arvioida ja netistä saatavilla oleva tieto on jokseenkin monen kirjavaa. Seuraavalla kerralla yritän metsästää ohjeen josta näkisi minkä ikäiselle lapselle ohje suurinpiirtein on tarkoitettu ja millä päänympäryksellä... Mutta pääasia että sopivat edes hetken ja lahjansaajat itse olivat tykänneet malleista :)

Miehen puolen perheen kanssa meillä on ollut tapana arpoa vuosittain yksi henkilö kenelle hankimme joululahjan. Suuressa perheessä kun kustannukset nousisivat muuten helposti aika suuriksi jos kaikille pitäisi lahja hankkia. Siksipä olemme sopineet että yhdelle hankitaan lahja ja muita saa muutoin lahjoa oman mielensä mukaan - kellään ei siihen kuitenkaan ole velvoitetta. 

Tänä vuonna arpa osui kohdallani appiukkoon - omasta mielestäni kaikista haasteellisin kaikista! Mies jolla on jo kaikkea ja joka ei tarvitse (omien sanojensa mukaan) mitään. Noh. Pitkällisen pähkäilyn tuloksena päädyin hankkimaan appiukolle saunasetin, johon mm. kiulun ja tervatuoksun lisäksi tekaisin Jussi-sukat.

Kuvassa värit ovat hieman vääristyneet, sillä taustakangas on todellisuudessa valkoinen. Lankoina käytin Novitan 7-veljestä harmaata ja mustaa. Ohjeen nappasin Novitan nettisivuilta. 

Anoppi taannoin opasti minua tiimalasikantapään ihmeelliseen maailmaan ja kehui että appi oli siihen kovasti tykästynyt - kehui että pysyvät perinteiseen kantapäähän verrattuna paremmin jalassa. Minäpä siis näppäränä miniänä näpersin tiimalasikantapään appiukon sukkiin. Samaa mieltä olen anopin kanssa siitä että kantapää on helpompi ja nopeampi tehdä kuin perinteinen - ei tarvitse koko ajan laskea kierroksia tai noukkia silmukoita. Ainut mikä tämän kohdalla mietityttää on tuo kesto, noinkohan kestää kulutusta yhtä hyvin kuin vahvistettu kantapää? No, se jäänee nähtäväksi.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä tonttuprojektina oli nypläys. Nypläyskurssin viimeiseksi työksi otin jouluenkelin, jonka annoin äitille lahjaksi. (Tiedättehän, äitin on pakko kehua lapsensa kätten töitä ;) ) Hieman päänvaivaa tuotti kun migreenin takia jouduin jättämään yhden oppitunnin väliin ja sen vuoksi jouduin tekemään enkulin loppuun kotosalla yksin ilman apuja. Lopputulokseen olen kuitenkin jokseenkin tyytyväinen, ja taisi se äiti ihan oikeastikin tykätä :)

Enkeli on tehty kahdessa osassa, ensin helma, sitten siivet ja pää. Lankana käytetty valkoista puuvillaista nypläyslankaa ja hopealankaa. Helmaan tuli 13 valkoista ja 2 hopeista nypyläparia. Yläosaan 6 valkoista ja 2 hopeista paria. Hopealanka kiertää helman alaosassa, siipien reunoissa ja sädekehänä.

Siinäpä oikeastaan ne minun näpertelyt viime ajoilta. Joululomalla nautiskelin läheisten kanssa olosta, lukemisesta ja ihan vaan olemisesta! :)

Tällä hetkellä koukulla on salomoninsolmuhuivi, jonka ajattelin antaa eläkkeellejäämislahjaksi työkaverilleni. Nypläyskurssi polkaisi itsensä taas vauhtiin viime viikolla ja nyt on kovassa yrityksessä oppia tekemään nypläyspiireissä pahamaineinen manteli...Näin ensialkuun ainakin vaikuttaa varsin kimurantilta ja vaikeastilähestyttävältä kaverilta, mutta jospa meistä joskus tulisi ystäviä....mene ja tiedä!