Joululahjomuksia

Nyt on joulut taasen juhlittu tämän vuoden osalta. Toivottavasti sun joulu meni toivomallasi tavalla :) Musta on ollut hauska huomata, miten sitä näin "aikustumisen" myötä arvostaa entistäkin enemmän sitä yhteistä aikaa (ja hyvää ruokaa!) perheen kanssa paaaaljon enemmän kuin niitä muistamisia, joita joulupukki tuo tullessaan. Tänä jouluna tuntui erityisesti vaan mukavalta katsoa muiden pakettien availua, etenkin kun aattona olimme anoppilassa ja myös miehen veljien perheet lapsineen (6v, 4v, 3v ja 2v) olivat paikalla joulupukkia vastaanottamassa. Iipiäiset olivat aivan tohkeissaan, välillä oli kyllä varsin villiä melskettä, helinää ja helskettä.. :)

Tänä jouluna joulupukki toi pienille ihmisille pehmeitä paketteja. Neiti 6v ja kummipoikamme 4v saivat lahjaksi Novitan Heijastuksesta neulotut pipot. Inspiraatiota pipoon hain Langan päästä kiinni - blogista ja tällaiset niistä sitten tuli:

Neuloin pipot nro 6 sukkapuikoilla, raidan korkeus oli n. 5cm. Sinisessä pipossa kerroksia per raita oli 6kpl, kun taas pinkissä versiossa 5kpl.

Neiti 3v ja herra 2v saivat kaulaliinat. Kaulaliinat tein perinteisellä mallilla, johon hain ideaa Ullalta, kun sopivan paksuisesta langasta tehtyä ohjetta ei tahtonut löytyä.

Lapsen kaulaliina Novitan Heijastuksesta

Aloita luomalla 3 silmukkaa. Neulo 2o, lisää yksi silmukka, neulo 1o ja käännä työ. Huivi tehdään neuloen aina oikeaa. Lisää aina yksi silmukka kerroksen viimeisen ja toiseksi viimeisen silmukan väliin, kunnes kaulaliina on halutun levyinen. Tämän kaulaliinan tein n. 8cm leveäksi ja silmukoita puikolle muodostui 10. Jaka neulomista kunnes pää on yhtä pitkä kuin leveäkin.

Seuraavaksi neulotaan läpivienti. Joka toinen silmukka neulotaan oikein ja joka toinen silmukka nostetaan neulomatta erilliselle puikolle (esim. sukkapuikko toimii hyvin :) ) työn taakse odottamaan. Jos neulot samalla silmukkamäärällä kuin minä, nyt "työpuikolla" on 5 silmukkaa ja takana toisella puikolla on 5 silmukkaa. Neuloin itse nämä 5 silmukkaa aina oikeaa n. 4cm, mutta seuraavalla kerralla taidan koittaa joustinneuletta (saattaisi olla käytössä parempi?). Kaistaleen kuuluu siis olla suurinpiirtein yhtä korkea, kuin mitä se on leveä! Katkaise lanka ja jätä silmukat odottamaan. Neulo taustalla odottamassa olleet silmukat samoin. Kun kaistaleet ovat valmiit, silmukat neulotaan vuorotellen takaisin samalle puikolle.

Jatka neulomista kunnes kaistaleen jälkeen neulottu osa yltää saajan kaulan ympäri. Tämän liinan pituus on n. 30cm. Neulo sitten toinen läpivienti samoin kuin yllä. Jatka tämän jälkeen kunnes kerroksia on yhtä paljon, kuin toisessa päässä teit silmukoiden lisäyksen jälkeen. Aloita sitten kavennukset. Neulo kunnes puikolla on jäljellä kerroksen kolme viimeistä silmukkaa. Neulo kaksi silmukka oikein yhteen ja kerroksen viimeinen silmukka oikein. Jatka kavennuksia kunnes jäljellä on kolme silmukkaa - päätä silmukat kerralla.

Danny testasi molemmat kaulaliinat ennen paketointia ja hyvät oli! Melkein aloin jo harkita, että pitäisikö herralle tehdä ihan omakin, kun niin ylpeänä tätä piti.. :D

Joulupuuhasteluja

Joulu on ihan kohta. Olen yrittänyt hokea tätä itselleni jo marraskuun alusta asti, koska ajatuksena on näperrellä yksi jos toinenkin paketti itse taas tänäkin vuonna pukin konttiin. Nyt se joulu on ihan oikeasti ihan kohta ja hommat on edelleen vaiheessa! Huh huh, taitaa tulla hoppu. Varsinaisista tonttupuuhista kerron vasta joulun jälkeen, ettei yllärit vahingossa paljastu! ;) Olen kuitenkin tänä vuonna puuhastellut vähän sitä sun tätä, mikä liittyy enemmän tai vähemmän jouluun, joten kertoilen vähän niistä.

Pidimme työkavereiden kesken askarteluillan, jossa teimme joulukransseja. Askartelu ei oo oikein mun juttu. Kyllä se nyt jotenkuten aina onnistuu, mutta askartelu on mun mukavuusalueen ulkopuolella. Mä olen symmetria ihminen - mua häiritsee jos jokin on vinossa jos sen pitäisi olla suorassa. Ja mähän en osaa leikata saati liimata suoraan :D Tällä kertaa ei onneksi oltu tekemisissä paperiaskartelun kanssa, mutta. Meidän piti itse sommitella. Tai oli ohjaaja tehnyt itse yhden mallin, mutta hei - onko ees vähän tylsää tehdä mallin mukaan kun voi tehdä ihan mitä vaan? Minä tahon tehä ite! Kun vaan tietäis mitä tekee. Inspiraatio antaa odottaa itseään, aina. Se on vähän ongelmallista kun on rajattu aika jonka sisällä pitäisi saada aikaiseksi. Yllättävää tai ei, olin viimeinen joka kranssin sai valmiiksi (niillä viimeisillä minuuteilla kun askartelua ohjannut henkilö oli jo pakannut kaikki tavaransa pois ja odotti pääsevänsä kotiin....). Ihan kiva tästä tuli sitten loppuviimeksi, mutta luomisen tuska ja kasaamisen vaiva olivat sellaiset, että ihan heti en uudestaan ala askarrella :) Kuva on vähän huono, mutta jospa siitä selvän saisi... :) Kranssi matkasi äipälle nimpparilahjaksi.

Yksi asia mikä mulla vaikuttaa hurjasti joulufiiliksen tuloon tai tulemattomuuteen on lumi. Mä tarvitsen lunta ja pakkasta, että pääsen joulufiilikseen. Nohh..täällä etelässä ei ole näkynyt lunta oikeastaan ollenkaan. :( Pari viikkoa sitten oli parina päivänä vähän pakkasta ja maassa ihan inan verran valkoista, mutta se suli heti pois. Totesin, että kun ei kerran taivaalta tipahtele, niin kai se on sitten itse ruvettava hiutaleita vääntämään. Tähän tarkoitukseen onneksi löytyi apuja läheltä. Viime jouluna sain äidiltä lahjaksi Caitlin Sainion Virkkaa 100 lumihiutaletta - kirjan. Lisäksi ostin viime vuotiselta Islannin reissulta Leisure Artsin kirjan 99 Snowflakes Volume 2. Nappasin näistä muutaman mallin ja virkkailin Novitan valkoisesta Kotiväestä muutamat hiutaleet. Tärkkäsin nämäkin Pitsiviikoilta ostamallani Superstärkellä. En osaa päättää, ripustelisinko nämä ikkunaan roikkumaan, vai odottaisinko joulukuusta...?

Viimeisin askartelu tapahtui viime torstaina. Menimme ystäväni kanssa Vimman kynttiläpajaan. Ilmoittautuminen tehtiin jo marraskuun alussa ja kurssit tulivat hetkessä täyteen - enkä ihmettele! Kurssilla sai tehdä maksimissaan 8 kynttilää, yhden kynttilän hinnaksi tuli 0,50e. Edellisestä kynttiläaskartelusta olikin jo vierähtänyt tovi - edellisen kerran olin kynttilöitä tehnyt yläasteella, eikä niitä tekeleitä oltu kauneudella pilattu...

Kynttiläpajassa teimme siis perinteisellä kastamistekniikalla kynttilöitä. Ensin tehtiin ihan perus valkoiset kynttilät, jotka sai halutessaan värjätä mieleisikseen. Värivaihtoehdot olivat sininen, musta, keltainen ja punainen. Dippaamalla vuoronperään eri astioihin käytettävissä olivat siis kaikki mahdolliset värit! Lisäksi saatavilla oli "taikahuurua", joka tekee kynttilän pintaan huurretta muistuttavan pinnan.

Malleja ei ollut, eli piti keksiä ihan omasta päästä. Kun odottelin valkoisten kynttilöiden jäähtymistä, viestittelin mieheni kanssa ja kyselin minkä värisiä kynttilöitä hän haluaisi. Vastaus oli simppeli - oransseja ja puna-harmaat. Mikäpäs siinä, tuumasta toimeen! Puna-harmaista tuumasin että teenpä tontut (telepatiaa miehen kanssa - hän oli kuulemma ajatellut juuri näin, muttei viitsinyt pyytää niitä kun ajatteli että jos ovatkin liian vaikeat toteuttaa niin ettei mua harmita kun en osaa. Kyl se mua aattelee<3 Mutta pääsinpä näyttämään että osasin ihan ite! :D). Oranssit ei ihan onnistuneet, kun menin laittamaan niihin taikahuurua - ne olivat nimittäin todella kauniin kirkkaan oranssit, mutta väri himmeni. Kokonaisuutena olin näihin kuitenkin oikein tyytyväinen :)

Toiveissa oli päästä myös Vimman jalkakylpysuolakurssille (mikä sanahirviö), mutta ilmoittauduin liian myöhään - ilmoittautuminen alkoi klo 9 ja kun klo 10 yritin ilmoittautua, kurssi olikin jo täynnä. Päätimme siis pitää suola-askarteluillan ystäväni kanssa ihan kotona. Saapa nähdä mitä siitä tulee!

Kummittelua

Aikaisemmin askartelin pikku töppösiä ystäväpariskunnallemme, joka sai pienen pojan syyskuun alussa. Iloksemme ystävämme pyysivät meitä pienelle kummeiksi. Otimme tämän vastuullisen kunniatehtävän mielellämme vastaan ja viime sunnuntaina juhlimme pienen miehen ristiäisä. <3

Kummipoikamme äiti on tekstiilialan ihmisiä ja isäkin luovalla alalla töissä, joten tuntui luontevalta antaa itse tehty ristiäiskortti. En ole kummoinen askartelija, joten tuumasin, että nyplään korttiin koppavaunut. Mallia etsin Pinterestistä, mutta lopullinen malli löytyi kansalaisopiston nypläyskurssin opettajan arkistoista. Aikataulu tosin oli hiukan tiivis - aloittelin kuomuosan tekoa toissa viikolla! Opettaja ja kurssikaverit kuuntelivat kauhulla, noinkohan ennättäisi valmiiksi ajoissa. Ennätin kuitenkin tehdä kuomuosasta useamman koeversion, joista viimeinen pääsi itse korttiin.

Renkaita en sitten osannut itse tehdä, joten ne aloitin viime torstaina. Niiden kanssa olikin sitten hieman haasteellisempaa. Onneksi Facebookissa on nypläysryhmä Ristiinlyönti ja kierre - suomalaista nypläystä! Sieltä löytyi osaavaa apua, niin sain renkaatkin valmiiksi. Niistäkin tein kaksi versiota, joista jälkimmäinen pääsi korttiin.

Kuten alussa mainitsin, askartelu ei ole oikein mun juttu. Niinpä mies tuli avuksi ja kasasi kortin valmiiksi. Tällainen siitä sitten tuli! Lankana Bockensin 60/3, laanalankana helmiäislanka.

Korvikset

Viime kesänä ostin Kreetan reissulta kerän turkoosia puuvillalankaa. Lanka oli ihanan väristä, enkä tiennyt mitä siitä tekisin, mutta väri oli ihana - siis ihan pakko saada! Ajattelin että jos ei muuta, niin vaikkapa sitten nyplätessä käytän laanalankana tai virkkaan hyvälle ystävälleni (jonka lempiväri sattuu olemaan turkoosi) jotain kivaa.

Mutta sittemmin tutustuin käpyilyyn. Pinterestissä törmäsin useampiin hienoihin käpyiltyihin korviksiin. Tuumasin että Kreetan lanka sopisi hyvin tähän tarkoitukseen. En kuitenkaan innostunut Pinterestistä löytämistäni malleista, joten aloin selailla omaa kirjahyllyäni. Sain muutama vuosi sitten äitiltä joululahjaksi Lankatekniikoiden käsikirjan (Tammen julkaisema, Ritva Koskennurmi-Sivosen toimittama). Kirjassa on ohje käpyiltyyn rannekoruun. Rannekorun taustalla kuvassa näkyvät myös korvakorut, joihin ei ikävä kyllä ollut ohjetta.

Malli näytti kivalta, joten päätin kokeilla, onnistuisinko tekemään korut kuvan perusteella. Yrityksen ja erehdyksen kautta onnistuin! Tällaiset niistä sitten tuli.

Mies taivutteli näihin vielä 925 hopealangasta koukut, niin valmista tuli. Tärkkäsin näitä vähän pitsiviikoilta ostamallani Moravian supertärkillä, niin pitävät muotonsa paremmin. Saattaa kyllä olla, että lisään tärkkiä vielä vähän, sillä etenkin toinen taipui aika pehmeästi kun osui vaatteisiin, mutta muutoin nämä on kivat! :)

Operaatio pallorahi on hieman jäissä - kude josta olin ajatellut rahin tehdä, ei riitäkään. Ja tämä kävi ilmi siinä vaiheessa kun työ on yli puolen välin. Olen ostanut kuteen vuosia sitten, eikä samaa väriä varmastikaan löydy enää mistään. Täytynee purkaa koko laitos ja ostaa uutta kudetta tai keksiä jotain muuta. Such a disappointment :(

Narsissiliina

Aloittelin keväällä käpypitsiliinan, joka valmistuikin kohtalaisen nopeasti. Käpypitsi on siitä kiitollista, että sitä ei paljoa tarvitse päätellä! Ainoa ongelma liinan kohdalla oli, että satuin keskeltä työtä langanjatkamisen yhteydessä vahingossa katkaisemaan yhden langan niin, että kerros aukesi. Tämän korjaaminen jäikin sitten roikkumaan, vaikka liina muuten valmistuikin. Nytpä sain vihdoin senkin tehtyä!

Lankana käytin Novitan valkoista Kotiväkeä. Lanka oli ohjeeseen ilmeisesti hieman paksu, koska viimeistelyvaiheessa meinasi olla aika haasteellista saada liinaa suoraksi - uloin kerros tahtoi jatkuvasti mennä ryppyyn. Toinen vaihtoehto on, että ohjeessa on virhe (ei olisi ainut tuon ohjeen kohdalla) nirkkojen tai solmujen määrässä toiseksi uloimmalla kierroksella. Mutta, riittävän kärsivällisesti kun silitti, niin kyllä sen aika suoraksi sai. :)

Omasta mielestäni tästä tuli ihan kiva, muutama virhe sieltä löytyy, mut ei kerrota kellekään ;) Nyt vain pitäisi keksiä paikka tälle.

Sainpa tehtyä ne toisetkin pienet töpöset. Niiden saaja pääsikin jo äidin ja isän hellään hoivaan, joten töppöset eivät ennätä kauaa hyllyssä odotella :) Kuva on hieman hämyinen, kun sen tuossa iltahämärissä nappasin. Malli sama kuin edellisissä, tällä kertaa lankana Novitan Nalle. Vaikka silmukkamäärät ja mitat ovat samat, tuntuu silti jotenkin että näistä tuli vähän isommat kuin noista aiemmista. Liekkö vain harhaluulo.

Lisää töpösiä!

Se on jännä, kun yhtäkkiä huomaa olevansa "siinä iässä" - kaveripiirin uutiset alkavat yhä enenevissä määrin kietoutua perhe-elämän eri asteiden ympärille. Facebookissa päivityksissä vilahtelee yhä enemmän onnellisia kihla-, hää- ja vauvauutisia. Yhä useampi on ostanut oman asunnon tai rakentelee unelmakotia. Sen enempää ikäkriisiä potematta, mutta tuntuu hassulle. Vasta oltiin parikymppisiä fukseja, hakemassa sitä omaa paikkaa. Nyt porukka vakiintuu ja perustaa perhettä. Hih.

Tähän liittyen pääsin taas neulomaan pikku töppösiä lähipiiriin saapuvalle pienokaiselle. Tein töppöset samalla ohjeella kuin aiemmassa töppöspäivityksessäni. Ohjeen jäljille päädyin tosiaan Käsityön maailma-blogin kautta, josta löysin alkuperäiseen ohjeeseen. Ohje on eestiksi Buffini blogissa, mutta tässäpä samainen ohje suomeksi! :)

Vauvan töppöset

Luo 20 silmukkaa ja neulo aina oikeaa 12cm nostaen aina käännöksen jälkeen kerroksen ensimmäinen silmukka neulomatta. Päätä sitten 8 silmukkaa. 

Jäljellä olevilla 12 silmukalla neulotaan raidat. Jokaisessa raidassa on 4 kerrosta. 8 päätetyn silmukan jälkeen vaihda väri ja neulo loput 12 s oikein. Tämän väriset raidat neulotaan oikealla puolella oikein ja nurjalla nurin. 4. kerroksen jälkeen vaihda väri ja neulo ensimmäinen kerros oikealla puolella oikein, sen jälkeen nurjalla puolella oikein ja oikealla puolella nurin. (Jos ensimmäisen tämän värisen kerroksen neuloo suoraan nurin, tulevat nurjan silmukan "lenkit" väärällä värillä, eikä lopputulos ole siisti). Raitoja neulotaan niin, että oikeita raitoja on 8 ja nurjia 7. Päätä loput silmukat.

Ompele reunat yhteen.

Ompele sitten pohja. Yhdistä ensin kantapään kohta (kuvassa keltainen osa). Ohjeita neuleen yhdistämiseen löydät esimerkiksi täältä. Raitaosa suljetaan pujottamalla lanka reunaa pitkin ja kiristämällä pohja kiinni. Toisin sanoen pujota neulalla raitojen alareunaa pitkin keltaisesta reunasta keltaiseen reunaan ja kiristä -> raitojen päät kerääntyvät yhteen. Jos näin ei käy, pujotus on pielessä.

Kiristä yläpuoli samoin. (Tästä vaiheesta jäi kuva ottamatta, mutta Buffini blogista löytyy kuva joka vaiheesta!) Viimeistelyksi tossun päälle virkataan vielä kukka, jonka tein myös Buffinin blogin ohjeella. Ja tällaiset niistä sitten lopulta tuli :) Kiinnitin virkatun kukan keltaisella langalla töppösen päälle, niin kukka sai keltaisen keskiön.

Mielestäni näistä tuli oikein kivat! Lähipiiriin on tulossa toinenkin pienokainen, pitäisi siis kipaista lankakauppaan etsimään heille sopivia värejä :) Lankana näissä töpösissä oli Baby Ull superwash 100% merinovilla ja käytin 2,5 puikkoja.

Virkattu kukka (kaavio Buffini blogissa!)
1. kerros: Viisi ketjusilmukkaa, kiinnitä piilosilmukalla renkaaksi.
2. kerros: Yksi ketjusilmukka, sitten 10 kiinteää silmukkaa renkaaseen, yhdistä kerros piilosilmukalla.
3. kerros: *Puolipylväs, pylväs ja puolipylväs samaan edellisen kerroksen kiinteään silmukkaan, seuraavaan kiinteään silmukkaan piilosilmukka.* Toista kerros loppuun. Joka toiseen 2. kerroksen kiinteään silmukkaan tulee siis pp,p,pp ja joka toiseen ps. Kukan terälehtiä valmiissa kukassa on yhteensä viisi.

Halpaa, helppoa, herkkua!

Ehdottomiin kouluruoka inhokkeihin kuului muinoin kaalilaatikko. Kaalilaatikkopäivinä meillä oli koulussa käytännössä aina vaihtoehtoisena ruokana maksalaatikkoa, mikä ei myöskään ollut herkkua. Valitsin kuitenkin kahdesta pahasta jostain syystä aina maksalaatikon, jota en tätä nykyä enää suostu syömään, yhhh, pelkkä ajatuskin inhottaa! Kotona äitin tekemistä ruoista yksi lemppareista oli (ehkä hieman ristiriitaisesti) kaalilaatikko. Koulun kaalilaatikko oli aina jotenkin niin vetistä ja jotenkin...kaalista. Tai oikeastaan en osaa enää oikein sanoa mikä siinä niin inhotti, haju ehkä? Äiskä naureskelee vieläkin, kun kymmenisen vuotta sitten vanhempani lähtivät lomareissulle ja jo omillaan asuva isosiskoni tuli lapsenlikaksi minulle ja pikkusiskolle. Äippä oli antanut siskolle rahaa, että saadaan ostaa "ihan mitä ruokaa halutaan". Isosisko pihvin kiilto silmissään kyseli sitten meiltä nuoremmilta mitä halutaan - olimme kiljaisseet kuin samasta suusta "KAALILAATIKKOO!" :D Isosisko taisi olla hieman kitkerä...

Enivei. Parasta kaalilaatikkoa on siis minun äipän tekemä. Ainakin minun mielestä. Oon kovasti harjoitellut sitä itsekin, sillä mikäs sen sopivampi ruoka opiskelijakukkarolle! Käväisimme miekkosen kanssa ruokakaupassa alkuviikosta ja silmiin osui varhaiskaali, jonka kilohinta oli useamman kymmenen senttiä alle euron. Napattiinpa siis yksi kaalinpää mukaan ja eilen paistelinkin meille herkkuruokaa. Ohje on hyvin simppeli, mutta maku sitäkin parempi!

Helppo ja herkullinen kaalilaatikko

1 l kaalia

1 l vettä

1,5 dl puuroriisiä 

400g jauhelihaa

2 dl ruokakermaa

suolaa

maustepippuria

valmiin ruoan joukkoon: nokare voita

Laita vesi kiehumaan. Pilko kaali sen kokoisiksi paloiksi, että sitä on helppo syödä. Lisää pilkottu kaali ja puuroriisi kiehuvaan veteen. Keitä n. 15 minuuttia. Ruskista jauheliha, mausta suolalla ja maustepippurilla.

Kaada ylimääräinen neste kaali-riisiseoksesta pois (keitinlientä voi jättää noin 1dl) ja sekoita jauhelihan kanssa. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Kaada päälle ruokakerma ja tasoita pinta. Paista 200 asteisessa uunissa noin 1 tunti.

Ennen paistamista

Juuri uunista tullut

Lautasella keskelle vain nökäre voita niin a vot! Kyl on herkkua :) Hinta tälle satsille on muutaman euron luokkaa - 1,5kg kaalista menee noin puolet ja se maksoi vähän päälle euron. Jauheliha oli tarjouksessa ja se maksoi vajaa kolme euroa, arkiruokakerma maksoi myöskin alle euron. Puuroriisiä löytyi kaapista. Tästä annoksesta meillä syötiin kaksi kertaa. Satsin kokonaishinta vajaa 6e, eli annoshinta on vajaa 1,5e :)

Lomakuulumisia ja Rauman pitsiä

Niin se vaan hujahti, elämäni ensimmäinen oikea kesäloma. Tai no, puolet siitä. Pidettiin miekkosen kanssa lomaa nyt kaksi viikkoa ja säästettiin toinen mokoma elokuun lopulle. Harrastimme aikalailla kotimaan matkailua. Ensimmäisenä lomaviikonloppuna pyörähdimme Kustavissa ja Turun Kakskerrassa, Hovimäki-sarjan maisemissa. Ensimmäisen lomaviikon alussa ajelimme pienen lenkin Satakunnassa, piipahtaen muunmuassa Porissa. Loppuviikko vierähtikin Jyväskylässä Suomipop-festareiden merkeissä.

Toinen lomaviikko hujahtikin lähes kokonaan iloisessa itä-Suomessa mökkeillen. Onko mitään ihanampaa, kuin tyyni järvi ja täysi hiljaisuus?

Tänään piipahdettiin viimeisen lomapäivän kunniaksi Rauman pitsiviikoilla. Esillä oli toinen toistaan upeampia töitä - kyllä saa jokusen hetken meikäläinen harjoitella, ennen kuin päästään lähellekään! Erityisesti mieleen jäi vuoden 2014 pitsinnyplääjä Aila Rismalan näyttely, missä taituri itse oli esittelemässä töitään.

Saatoin lipsahtaa tekemään muutamat ostoksetkin. Jatan aitan myyntipisteestä tarttui mukaan pari vaihtopuolaa käpyyn, uusi loimilankaliina (ikäänkuin edellinenkään olisi vielä valmis...mutta uusi on valkoinen, eli kesäliina!) ja tärkkiä. Pits-priiasta mukaan tarttui pitsikuvioinen silmälasipyyhe ja pitsikuvioituja serivettejä! Illan päätteeksi bongasin vielä Facebookin nypläysryhmästä kasan nypylöitä, joista tehtiin kaupat. Nypyläpakettia odotellessa...

Danny oli tottakai menossa mukana. Danny on tottunut automatkustaja - kilometrejä tälle kohta vuoden täyttävälle karvatassulle on kertynyt jo rapiat 20 tuhatta! Reissaaminen ja sukulaisissa käyminen on Dannysta ollut mukavaa - parasta oli kun maalla sai päästellä vauhdilla pitkin peltoja! Eilen illalla kun tultiin kotiin, löysi poitsu aika pian oman paikkansa sohvannurkasta - ja siinä se ilta sitten vierähtikin. Veikkailen että herra sinisilmä huokaa huomenna helpotuksesta, kun isännän kanssa häippästään töihin...:)

Konttisukat

Vihdoinkin! Vihdoin viimein sain aikaiseksi tehdä konttineulesukat loppuun. Johan siinä melkein puolitoista vuotta vierähtikin siitä kun niitä aloittelin. Enpä muista milloin viimeksi olisi ollut näin pitkissä kantimissa yksien sukkien teko. Varresta tulee kiva ja se on ihan mielekäs tehdä - kunhan muistaa pysyä kohtuudessa ruuturivien kanssa. Ensimmäinen sukka meni aika kivuttomasti. Toisen sukan kolmannen ruuturivin kohdalla aloin miettiä, että miksi ihmeessä varresta pitikin tehdä näin pitkä! Olen kyllä ihan tyytyväinen siihen millaiset näistä tuli.

Tämän ohjeen olen saanut anopiltani useampia vuosia sitten. Monista konttineuleohjeista poiketen, näihin sukkiin tulee vain täysiä ruutuja. Näissä sukissa ruutuja on 8 / kierros, eli kaksi puikollaan ja teräosassa silmukoita on 12 per puikko. Kirjallinen ohje voi vaikuttaa sekavalta, mutta lupaan, että tehdessä selitys avautuu paremmin. Jos ei siltikään, niin kysäise! :)

Aloitus
Luo 80 silmukkaa ja jaa silmukat neljälle puikolle. Neulo yksi kierros oikein.

1. ruutukerros
*Neulo neljä silmukkaa oikein, viides ja kuudes silmukka oikein yhteen. Käännä työ. Nosta ensimmäinen silmukka nurin neulomatta ja neulo loput neljä silmukkaa nurin. Käännä työ.* HUOM! Halutessasi voit nostaa oikean puolen ensimmäisen silmukan oikein neulomatta ensimmäisen käännön jälkeen. Toista, kunnes samalla puikolla on jäljellä 10 koskematonta silmukkaa - yhteen ruutuun menee siis yhteensä 10 silmukkaa.

Toista *-* puikon ja koko kerroksen loppuun.

Jos teet erivärisiä ruutuja, katkaise lanka jokaisen ruutukerroksen jälkeen.

2. ruutukerros ja sen jälkeen parilliset kerrokset
Toisella kierroksella neulomissuunta vaihtuu. Silmukat toisen kerroksen ruutuihin poimitaan ensimmäisen kerroksen ruutujen reunaan muodostuneista isoista silmukoista. (Silmukat voi poimia alhaalta ylös tai ylhäältä alas. Itse poimin ylhäältä alaspäin.) Poimi viisi silmukkaa, nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, käännä työ ja neulo loput 4 silmukkaa oikein. Käännä työ, nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo 4 silmukkaa nurin. Oikean käden puikon viimeinen silmukka ja edellisen kierroksen ruudun ensimmäinen silmukka neulotaan nurin yhteen.

Kun ensimmäisellä kerroksella käytettiin puikolle luotuja silmukoita ruudun luomiseen, tällä kerroksella käytetään edellisen kerroksen ruutujen silmukoita. Kun ruudun silmukat on käytetty, poimi seuraavan ruudun reunasta uudet viisi silmukkaa.

3. ruutukerros ja sen jälkeen parittomat kerrokset
Kolmas kerros toteutetaan samoin, kuin toinen, mutta kolmannella kerroksella neulomissuunta on normaali. Myös tällä kerroksella silmukat voi nostaa joko alhaalta ylös tai ylhäältä alas. Noudata samaa tapaa joka kerroksella!

Kun olet neulonut haluamasi määrän ruutukerroksia, poimi ruutujen välistä silmukoita niin, että ruutujen väliin ei jää reikiä (yleensä 1-2 silmukka kunkin ruudun sivulta riittää). Kun lisäsilmukat on poimittu, silmukoita on puikolla 12-14. Neulo kerros oikein. Kavenna sitten ylimääräiset silmukat pois siten, että silmukoita jää 12 per puikko. Neulo sitten muutama sentti joustin neuletta, jotta nilkasta tulee hyvin istuva. Näissä sukissa käytin 1o, 1n joustinta. Tee kantapää ja terä haluamallasi tavalla.

Päättelemistä näissä sukissa tulee ihan riittävästi. Päätellessä piti vähä vahtia poisleikattuja langanpätkiä, kun muuan avustaja olisi kovin halunnut niitä maistella. Samoin kun sohvalla lojunutta ei-työstössä-olevaa sukkaa........:)

Ohjetta päivitetty 4.9.2016

Pikku korento

Pitkään aikaan en ole saanut mitään valmista. Loimilankaliina on edelleen kesken, konttineulesukat samoin. Narsissiliinan sain jo periaatteessa valmiiksi, mutta söhrösormi katkaisin vahingossa väärän langan, joten se odottaa korjausta.

Tällä viikolla iski sormisyyhy tehdä jotakin. Katseltiin miekkosen kanssa elokuvaa ja siinäpä sitten sivussa ryhdyin käpyilemään. Bongasin Pinterestissä yhden hirmu kivan käpyillyn sudenkorennon (tämä). Siihen ei kuitenkaan löytynyt ohjetta, joten päätin kokeilla tehdä pelkän kuvan perusteella.

Lankakorista löytyi viime kesäiseltä Kreikan reissulta mukaan tarttunut turkoosi helmilanka  (paksuus 8). Lanka on sen verran ohutta, että korennosta tuli pieni, isompien siipien väli on noin tulitikkuaskin verran. Siivistä tuli hieman rujot, koska olin kiristänyt solmut niin tiukkaan, etten tahtonut saada neulaa läpi. Loppujen lopuksi ja kaiken kaikkiaan yllätyin positiivisesti siitä, että lopputulos muistuttaa aika hyvin ohjekuvaa! :)

Kevättä pukkaa

Niin se vaan taas on huhtikuun loppu. Torstaina loppui kansalaisopiston nypläyskurssikin. Enpä saanut koko loimilankaliinaa valmiiksi, mutta toisen pään sentään ja toisen pään sain alulle, joten josko se kesän aikana valmistuisi...:) Tässä näppäisy valmistuneesta päädystä! Hapsut toki täytyy vielä viimeistellä, mutta nypläysosuus on valmis :) Kevätaurinko vähän haalistaa liinan väriä, oikeasti väri on joulunpunainen.

Joululahjaksi sain siskoltani Janette Bakerin Käpypitsi - kirjan ja kävyn. Tässä kevään mittaa olen tutustunut käpyilyn ihmeelliseen maailmaan. Kirjan ohjeet eivät ensin aivan minulle auenneet, mutta kun Youtubesta haki hakusanalla "tatting tutorial" niin johan rupesi selkiytymään. :) Monimutkaiselta näyttävä lopputulos syntyy ihanan simppelisti! Mukavaa vaihtelua ja menee pienempään tilaan kuin nypläystarvikkeet. Alla kuva nyt kesken olevasta harjoitustyöstä. Ohje on Bakerin kirjasta ja malli Narsissialusliina.

Siskolle kävyn myyjä oli sanonut, että aloittelijalle sopii paremmin käpy, jossa ei ole koukkua. Tämän lyhyen kokemukseni perusteella sanoisin kuitenkin, että kannattaa ottaa käpy jossa on koukku! Koukkua tarvitsee hyvin nopeasti kun perusteet on hallussa, joten jos koukku ei ole kiinni kävyssä, tarvitset erillisen virkkuukoukun. Meikäläisellä koukku hukkuu aina johonkin, joten olisi parempi että olisi suoraan kävyssä kiinni. :)

Kiinnostus käpyilyyn tai frivolitéhen heräsi jo useampi vuosi sitten, kun mumma antoi minulle ja miehelleni häälahjaksi oman äitinsä tekemät lakanat, joissa on frivolité koristeet. Mumman äiti on siis aikanaan tätä harrastanut myös. Isomummin käpyilyt on todella kauniita ja kevyitä, ohuesta langasta tehtyjä. Itsellä tuossa harjoitustyössä on Novitan Kotiväki-lanka käytössä, mutta ehkäpä minäkin joku päivä niihin ohuisiin pääsen käsiksi!

Danny poika on kasvanut jo nuoreksi teiniksi. Ikää tällä elohiirellä on nyt jo 8,5kk! Aika on mennyt hurjan äkkiä. Tänään käytiin aamulenkillä auringonpaisteessa ja jätkä malttoi hetken poseerata että sain näpsäistyä kuvan.

Nypellyksiä

Edellisessä postauksessa kerroin että meille saapui uusi perheenjäsen. Aika on hurahtanut kovin nopeasti Danny-pojan kanssa puuhastellessa ja poika on nyt jo pian 7kk vanha! Syksyllä tutustuttiin perustottelevaisuuden alkeisiin ja nyt kevätpuolella ollaan harjoiteltu näyttelypönötystä ja agilityn perusteita.

Dannyn lisäksi syksyllä kiirettä tuotti opparin kirjoittaminen. Tuo urakka saatiin kunnialla päätökseen ja valmistuin aikataulunmukaisesti joulukuun alussa. Vieläkään en tosin ole sisäistänyt sitä, että kotona ei tarvitse potea enää huonoa omatuntoa siitä, että tekee jotain muuta kuin koulujuttuja. Ehkä pikkuhiljaa?

Aiemmin näytin keskeneräistä pitsiliinaa. Sain työn alkusyksystä valmiiksi. Pituutta kertyi n. 50cm. Ajatus on upottaa tuo liinan keskelle, kunhan joskus saisin sen pääteltyä...

Syksyllä aloitin uuden projektin, loimilankaliinan! Tykkään kovin. Ensimmäinen pää on vieläkin kesken, mutta jospa sen ennen kesää saisi valmiiksi että voisi siirtyä toiseen päähän. Hyvällä tuurilla jos saisi joulupöytään esille! :)