torstai 23. heinäkuuta 2015

Halpaa, helppoa, herkkua!

Ehdottomiin kouluruoka inhokkeihin kuului muinoin kaalilaatikko. Kaalilaatikkopäivinä meillä oli koulussa käytännössä aina vaihtoehtoisena ruokana maksalaatikkoa, mikä ei myöskään ollut herkkua. Valitsin kuitenkin kahdesta pahasta jostain syystä aina maksalaatikon, jota en tätä nykyä enää suostu syömään, yhhh, pelkkä ajatuskin inhottaa! Kotona äitin tekemistä ruoista yksi lemppareista oli (ehkä hieman ristiriitaisesti) kaalilaatikko. Koulun kaalilaatikko oli aina jotenkin niin vetistä ja jotenkin...kaalista. Tai oikeastaan en osaa enää oikein sanoa mikä siinä niin inhotti, haju ehkä? Äiskä naureskelee vieläkin, kun kymmenisen vuotta sitten vanhempani lähtivät lomareissulle ja jo omillaan asuva isosiskoni tuli lapsenlikaksi minulle ja pikkusiskolle. Äippä oli antanut siskolle rahaa, että saadaan ostaa "ihan mitä ruokaa halutaan". Isosisko pihvin kiilto silmissään kyseli sitten meiltä nuoremmilta mitä halutaan - olimme kiljaisseet kuin samasta suusta "KAALILAATIKKOO!" :D Isosisko taisi olla hieman kitkerä...

Enivei. Parasta kaalilaatikkoa on siis minun äipän tekemä. Ainakin minun mielestä. Oon kovasti harjoitellut sitä itsekin, sillä mikäs sen sopivampi ruoka opiskelijakukkarolle! Käväisimme miekkosen kanssa ruokakaupassa alkuviikosta ja silmiin osui varhaiskaali, jonka kilohinta oli useamman kymmenen senttiä alle euron. Napattiinpa siis yksi kaalinpää mukaan ja eilen paistelinkin meille herkkuruokaa. Ohje on hyvin simppeli, mutta maku sitäkin parempi!

Helppo ja herkullinen kaalilaatikko
1 l kaalia
1 l vettä
1,5 dl puuroriisiä 
400g jauhelihaa
2 dl ruokakermaa

suolaa
maustepippuria

valmiin ruoan joukkoon: nokare voita

Laita vesi kiehumaan. Pilko kaali sen kokoisiksi paloiksi, että sitä on helppo syödä. Lisää pilkottu kaali ja puuroriisi kiehuvaan veteen. Keitä n. 15 minuuttia. Ruskista jauheliha, mausta suolalla ja maustepippurilla.


Kaada ylimääräinen neste kaali-riisiseoksesta pois (keitinlientä voi jättää noin 1dl) ja sekoita jauhelihan kanssa. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Kaada päälle ruokakerma ja tasoita pinta. Paista 200 asteisessa uunissa noin 1 tunti.

Ennen paistamista
Juuri uunista tullut
Lautasella keskelle vain nökäre voita niin a vot! Kyl on herkkua :) Hinta tälle satsille on muutaman euron luokkaa - 1,5kg kaalista menee noin puolet ja se maksoi vähän päälle euron. Jauheliha oli tarjouksessa ja se maksoi vajaa kolme euroa, arkiruokakerma maksoi myöskin alle euron. Puuroriisiä löytyi kaapista. Tästä annoksesta meillä syötiin kaksi kertaa. Satsin kokonaishinta vajaa 6e, eli annoshinta on vajaa 1,5e :)

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Lomakuulumisia ja Rauman pitsiä

Niin se vaan hujahti, elämäni ensimmäinen oikea kesäloma. Tai no, puolet siitä. Pidettiin miekkosen kanssa lomaa nyt kaksi viikkoa ja säästettiin toinen mokoma elokuun lopulle. Harrastimme aikalailla kotimaan matkailua. Ensimmäisenä lomaviikonloppuna pyörähdimme Kustavissa ja Turun Kakskerrassa, Hovimäki-sarjan maisemissa. Ensimmäisen lomaviikon alussa ajelimme pienen lenkin Satakunnassa, piipahtaen muunmuassa Porissa. Loppuviikko vierähtikin Jyväskylässä Suomipop-festareiden merkeissä.

Toinen lomaviikko hujahtikin lähes kokonaan iloisessa itä-Suomessa mökkeillen. Onko mitään ihanampaa, kuin tyyni järvi ja täysi hiljaisuus?


Tänään piipahdettiin viimeisen lomapäivän kunniaksi Rauman pitsiviikoilla. Esillä oli toinen toistaan upeampia töitä - kyllä saa jokusen hetken meikäläinen harjoitella, ennen kuin päästään lähellekään! Erityisesti mieleen jäi vuoden 2014 pitsinnyplääjä Aila Rismalan näyttely, missä taituri itse oli esittelemässä töitään.
Saatoin lipsahtaa tekemään muutamat ostoksetkin. Jatan aitan myyntipisteestä tarttui mukaan pari vaihtopuolaa käpyyn, uusi loimilankaliina (ikäänkuin edellinenkään olisi vielä valmis...mutta uusi on valkoinen, eli kesäliina!) ja tärkkiä. Pits-priiasta mukaan tarttui pitsikuvioinen silmälasipyyhe ja pitsikuvioituja serivettejä! Illan päätteeksi bongasin vielä Facebookin nypläysryhmästä kasan nypylöitä, joista tehtiin kaupat. Nypyläpakettia odotellessa...

Danny oli tottakai menossa mukana. Danny on tottunut automatkustaja - kilometrejä tälle kohta vuoden täyttävälle karvatassulle on kertynyt jo rapiat 20 tuhatta! Reissaaminen ja sukulaisissa käyminen on Dannysta ollut mukavaa - parasta oli kun maalla sai päästellä vauhdilla pitkin peltoja! Eilen illalla kun tultiin kotiin, löysi poitsu aika pian oman paikkansa sohvannurkasta - ja siinä se ilta sitten vierähtikin. Veikkailen että herra sinisilmä huokaa huomenna helpotuksesta, kun isännän kanssa häippästään töihin...:)