Sukka-Finlandia 2020, etapit 3 ja 4

Kolmas etappi julkaistiin 26.1. klo 10. Laitoin reippaana tyttönä herätyskellon soimaan, sillä ei olisi mitenkään sanottua että olisin viikonloppuna tuohon aikaan muuten hereillä. Rakastan nukkua aamulla pitkään, joten tämä perinteistä työaikaa noudattavan aikuisen arki ei ole ihan mun juttu... Enivei, heräilin reippaana ja eikun taas puikot viuhtomaan. Vuorossa oli tällä kertaa Anna Mäkilän suunnittelema Valse Triste. Malli on kaunis ja langaksi valitsin tähän Filcolana Arwetta Classicin. Ihana lanka neuloa ja miten pehmeät sukat siitä tulikaan! Ainoastaan nuo varren turkoosit kuviot ovat Novitan Venlaa. Varren kukan ympärillä on helmiä ja teräosassa on MILJOONA (no okei, ei ehkä ihan mutta ihan hirveän monta) kahden silmukan palmikon kiertoa.

Ensimmäistä kertaa ikinä lisäsin helmiä neuleeseen ja jännitin sitä jo etukäteen kovasti (kun ennakolta saimme siis tietää tarvittavat langat ja että helmiä tarvitaan). Joukkuelaiset vinkkasivat hyviä videoita siitä, miten hammaslangalla saa lisättyä helmen neuleeseen, mutta kun pyysin isännältä apuja helmien pujottamiseen (kun itse tikutin jo neuletta täyttä päätä), niin hän oli ihan tyrmistynyt että hammaslankaanko niitä nyt pitäisi ruveta pujottelemaan. Hän hävisi omaan työhuoneeseensa puuhastelemaan (ja minä manailin että on se nyt kun kerran apuja pyytää niin ei voi auttaa...) ja putkahti sieltä sitten hetken päästä toi minulle jättimäisen langanpujottimen ja kysyi, että olisiko sillä helpompi laittaa kuin sillä hammaslangalla. Ja olihan sillä! Kyseinen langanpujotin on kuulemma perhojen sidontaan tarkoitettu. Pikaisesti kun googlailin, niin ainakin Motonetissä näytti sellaisia olevan ja maksoivat vähän reilun euron kipale. Lämmin suositus sille, mikäli helmiä tykkäät neuleeseesi laittaa! Ja mitä tästä taas opin, ei pidä manata ennen aikojaan...

Kilpailuvaatimuksissa oli tehdä M-kokoinen sukka, joka allekirjoittaneen käsialalla ja KnitPron 2,5mm Zing pyöröillä toteutti isännän siroon 42 jalkaan menevät sukkaset...😂 Ohjeessa terä oli yksivärinen, mutta sattuneesta syystä allekirjoittaneella loppui lanka kesken, niin piti sitten kärki tehdä eri värillä. Mies ei näistä jotenkin innostunut, kun on helmiä ja kaikkea. Mutta eiköhän näillekin jalat löydy 😊 Harmitti kyllä, että näistä tuli omaan jalkaan liian isot, nää oli kyllä yhdet mun lempparit. Tällä etapilla maalitin sukat 30.1. klo 1.45 ja olin 64. Ja taas aamulla silmät ristissä töihin. 😆

Neljäs etappi julkaistiin 7.2. klo 16. Pääsin lähtemään töistä ajoissa niin, että sain koiruuden lenkitettyä ja pääsin tulostelemaan Sari Nordlundin suunnittelemien Laura-sukkien ohjetta heti neljältä. Isäntä oli viikonlopun reissussa, joten oman viikonlopun ohjelma oli koiran ulkoilutusta lukuunottamatta aika selkeä. Tosin, neljäs etappi oli t-u-s-k-a-a. Varsinainen Via Dolorosa. Näiden sukkien kanssa meni pieleen kaikki, mikä voi vaan mennä vaikka mukamas oli täydelliset olosuhteet vaan neuloa kun olin koiran kanssa yksin kotona. Jupisin miehelle, että ei se sillä lailla saa jättää mua yksin kun ei sillon tule mistään mitään. Lähdin innolla tekemään kaaviota ja unohdin tehdä kolme kierrosta, jotka ennen kaavion aloitusta olisi pitänyt tehdä - huomasin tämän puolivälissä vartta, kun yksi joukkuelainen totesi jonkun kysyneen Ravelryssä että voiko virheen korvata myöhemmin tehtävillä lisäkerroksilla. Onneksi sai, niin ei tarvinnut purkaa, vaan tein kantalappuun kolme lisäkerrosta. Tosin, olisi ehkä ollut ihan hyvä purkaa, koska vähän tämän jälkeen kiroilin ja ihmettelin sitä, että miksi sukan toiselle puolelle tulee tyhmän ja ruman näköinen kohta, kun palmikot ei kierräkkään ja on se nyt kumma kun ei kaaviokaan täsmää. Jälleen yksi joukkuelainen pelasti ja kysyi kainosti, että katsonhan oikeata kaaviota. No en katsonut. Olin tehnyt vartta terän kaaviolla. Onneksi kaavio oli muuten samanlainen, mutta juurikin se toinen reuna joka jäi tyhmän näköiseksi ja rumaksi oli se, joka erotti ne kaaviot. Hyvä minä. Eikun purkamaan sitten palmikkoneuletta niin, että pudottaa ne pari silmukkaa, joilla kierrot on tehty väärin. Voin sanoa, että oli huono idea. Kun näistä pääsi yli ja kuvitteli päässeensä kuvioon sisään, saikin todeta tehneensä ylimääräisiä palmikonkiertoja sinne, minne ne ei todellakaan kuulu. Ja taas meni purkuun...

Maalitin sukat 10.2. klo 23.44 ja olin 61. Tuskien taival, mutta malli on nätti. Ja ihanan värinen lanka (Adlibriksen Socki Fine, Mustard Yellow). Puikot näissäkin 2,5mm KnitPro Zing-pyöröt. Ehkä joku kaunis päivä teen nämä ilman kiirettä, mutta siihen päivään on vielä aikaa. Olen yleensä aika sinnikäs kun jotain päätän tehdä, mutta näiden kohdalla oli kyllä kärsivällisyys niin koetuksella, että melkein tuli itku ja jos ei olisi ollut kisasta kyse, niin olisin purkanut kokonaan ja antanut olla. Minkään muun neuleohjeen kanssa _ikinä_ en ole tuskaillut niin paljon kuin näiden. Mutta syy ei ollut ohjeessa, vaan sisälukutaidon puutteessa ja väsymyksessä. Ja mikään ei turhauta niin paljoa, kuin oma hölmöily.

Sukka-Finlandia 2020, etapit 1 ja 2

Törmäsin Sukka-Finlandiaan ensimmäisen kerran viime vuonna, kun eräs tuttuni jakoi Instagramissa kuvia kisatöistään. Ihastelin, että kylläpä hän sai nopeasti tehtyä ja ajattelin, että en itse kyllä olisi läheskään niin nopea. Tiivistettynä Sukka-Finlandian kisan idea siis on neuloa sukkia annettujen ohjeiden mukaisesti mahdollisimman nopeasti. Kisa on jaettu etappeihin ja jokaisella etapilla neulotaan yhden ohjeen mukaiset sukat. Etapilla on alkamisaika ja määräaika, johon mennessä sukkien tulee olla valmiit. Valmistuneista sukista jaetaan pisteitä "maaliin" saapumisjärjestyksessä. (Lisätietoja voit kurkata kisan omilta sivuilta: klik!) Sukat sai maaliin lähettämällä ohjeessa vaaditut kuvat ilmoitettuun sähköpostiosoitteeseen.

Viime vuoden lopulla samainen tuttu laittoi viestiä, että olisinko kiinnostunut osallistumaan tammikuussa alkavaan kisaan. Alkuun olin varsin varautunut ajatuksen suhteen. Olen todella kilpailuhenkinen ja ajatus siitä, että jarruttaisin joukkuetta hitaudellani tuntui harmittavalta. Minut saatiin kuitenkin taivuteltua mukaan, ja ihan hyvillä mielin lähdin osallistumaan.

Etukäteen saimme tietää, kuinka paljon ja minkä vahvuisia lankoja ohjeissa tultaisiin tarvitsemaan. Missä järjestyksessä listan langat käytettäisiin, selvisi vasta kisan edetessä. 

Ensimmäinen etappi julkaistiin loppiaisaamuna klo 9 ja se oli määrä saada valmiiksi 17.1. klo 15.59 mennessä. Ohje lähetettiin osallistujille sähköpostilla siis 6.1. klo 9, jonka jälkeen puikot laitettiin suihkimaan. Ohjeeseen oli etukäteen ohjeistettu varaamaan 85 - 90 g yksiväristä tai lähes yksiväristä paksumpaa (n 250 m / 100 g) sukkalankaa. Malli oli Niina Laitisen suunnittelema Ingrid. Etukäteen muistin, että minulla oli varastossa vaaleanvihreää Nallea tätä varten, mutta sunnuntai-iltana kävikin ilmi että ainut kerä, jossa on riittävästi oli valkoinen. Onneksi se näihin sukkiin sopikin ihan kivasti. Langaksi valikoitui siis Novitan Nalle ja neuloin nämä 3mm KnitPron Symfonie pyöröillä loopaamalla. Alkuinnostuksessa (ja kun en yhtään osannut arvioida muiden neulomisnopeutta 😅) kilistelin nämä käytännössä yhtä kyytiä valmiiksi. Maaliviivan ylitin puoli kolmen aikaan aamuyöllä. Tämän jälkeen menin nukkumaan ja aamulla pirteänä töihin...😅 Tällä hurjapäisellä suorituksella saavuin maaliin sijalla 34.

Nyt kun kaikki sukat on neulottu, niin omaan makuun helpoin, selkein ja miellyttävin neulottava olivat nämä Ingridit. Niina Laitisella on selkeä ja helppolukuinen tapa kirjoittaa ohjeita. Toki sekin saattaa vaikuttaa, että olin Niinan suunnittelemia malleja neulonut useammat jo aiemminkin, viimeisimpänä äitienpäiväsukat.

Seuraava etappi julkaistiin perjantaina 17.1. klo 16. Näihin sukkiin en päässyt käsiksi kunnolla ennen maanantaita. Mallin nimi on Ihana valo ja sen on suunnitellut Tiia Niemi. Värilliset kuviot on ohjeessa toteutettu intarsia-tekniikalla, joka oli minulle uusi. Nämä olivat myös ensimmäiset fingering-paksuiset sukat piiiiitkään aikaan (edelliset ovat tainneet olla Pairfect-sukat muutaman vuoden takaa). Lankana näissä oli Novitan Venla sävyissä 606 ja 182, puikot KnitPro Zing 2,5mm pyöröt 120cm kaapelilla. Omaan makuun Zingien kaapelin liitoskohta tökkii tiukakohkolla käsialallani ja 120cm kaapelia on makuuni ihan liikaa. Sukat sain maaliin 24.1. klo 00.36 (ja taas aamulla pirteänä töihin 😅) ja sijoitus oli 122.

Intarsia oli minulle uusi tekniikka, mutta se ei ollut ollenkaan niin hankalaa kuin ennakolta pelkäsin. Varmastikin tulen käyttämään tätä tekniikkaa uudestaan. Näissä sukissa harmittelin hirveää määrää nurjia silmukoita, vaikka tokikin ne malliin sopivat oikein kauniisti. En vaan tykkää neuloa niitä, koska jotenkin minun käsiala ei nurjaa neuloessa ole tasainen 😅 Ehkä harjoituksen puutetta. Myöskään tämän tyyppistä kantapäätä, kuin mitä näihin sukkiin tehtiin, en ollut aiemmin tehnyt. Lopputuloksesta tuli kuitenkin oikeinkin kiva, tosin Venla tuntuu kovin karkealta langalta, varsinkin nyt kun vertaa lankoihin joita käytin myöhemmissä malleissa. Mutta niistä lisää seuraavalla kerralla 😉