maanantai 30. maaliskuuta 2020

Sukka-Finlandia 2020, etapit 3 ja 4

Kolmas etappi julkaistiin 26.1. klo 10. Laitoin reippaana tyttönä herätyskellon soimaan, sillä ei olisi mitenkään sanottua että olisin viikonloppuna tuohon aikaan muuten hereillä. Rakastan nukkua aamulla pitkään, joten tämä perinteistä työaikaa noudattavan aikuisen arki ei ole ihan mun juttu... Enivei, heräilin reippaana ja eikun taas puikot viuhtomaan. Vuorossa oli tällä kertaa Anna Mäkilän suunnittelema Valse Triste. Malli on kaunis ja langaksi valitsin tähän Filcolana Arwetta Classicin. Ihana lanka neuloa ja miten pehmeät sukat siitä tulikaan! Ainoastaan nuo varren turkoosit kuviot ovat Novitan Venlaa. Varren kukan ympärillä on helmiä ja teräosassa on MILJOONA (no okei, ei ehkä ihan mutta ihan hirveän monta) kahden silmukan palmikon kiertoa.


Ensimmäistä kertaa ikinä lisäsin helmiä neuleeseen ja jännitin sitä jo etukäteen kovasti (kun ennakolta saimme siis tietää tarvittavat langat ja että helmiä tarvitaan). Joukkuelaiset vinkkasivat hyviä videoita siitä, miten hammaslangalla saa lisättyä helmen neuleeseen, mutta kun pyysin isännältä apuja helmien pujottamiseen (kun itse tikutin jo neuletta täyttä päätä), niin hän oli ihan tyrmistynyt että hammaslankaanko niitä nyt pitäisi ruveta pujottelemaan. Hän hävisi omaan työhuoneeseensa puuhastelemaan (ja minä manailin että on se nyt kun kerran apuja pyytää niin ei voi auttaa...) ja putkahti sieltä sitten hetken päästä toi minulle jättimäisen langanpujottimen ja kysyi, että olisiko sillä helpompi laittaa kuin sillä hammaslangalla. Ja olihan sillä! Kyseinen langanpujotin on kuulemma perhojen sidontaan tarkoitettu. Pikaisesti kun googlailin, niin ainakin Motonetissä näytti sellaisia olevan ja maksoivat vähän reilun euron kipale. Lämmin suositus sille, mikäli helmiä tykkäät neuleeseesi laittaa! Ja mitä tästä taas opin, ei pidä manata ennen aikojaan...

Kilpailuvaatimuksissa oli tehdä M-kokoinen sukka, joka allekirjoittaneen käsialalla ja KnitPron 2,5mm Zing pyöröillä toteutti isännän siroon 42 jalkaan menevät sukkaset...😂 Ohjeessa terä oli yksivärinen, mutta sattuneesta syystä allekirjoittaneella loppui lanka kesken, niin piti sitten kärki tehdä eri värillä. Mies ei näistä jotenkin innostunut, kun on helmiä ja kaikkea. Mutta eiköhän näillekin jalat löydy 😊 Harmitti kyllä, että näistä tuli omaan jalkaan liian isot, nää oli kyllä yhdet mun lempparit. Tällä etapilla maalitin sukat 30.1. klo 1.45 ja olin 64. Ja taas aamulla silmät ristissä töihin. 😆

Neljäs etappi julkaistiin 7.2. klo 16. Pääsin lähtemään töistä ajoissa niin, että sain koiruuden lenkitettyä ja pääsin tulostelemaan Sari Nordlundin suunnittelemien Laura-sukkien ohjetta heti neljältä. Isäntä oli viikonlopun reissussa, joten oman viikonlopun ohjelma oli koiran ulkoilutusta lukuunottamatta aika selkeä. Tosin, neljäs etappi oli t-u-s-k-a-a. Varsinainen Via Dolorosa. Näiden sukkien kanssa meni pieleen kaikki, mikä voi vaan mennä vaikka mukamas oli täydelliset olosuhteet vaan neuloa kun olin koiran kanssa yksin kotona. Jupisin miehelle, että ei se sillä lailla saa jättää mua yksin kun ei sillon tule mistään mitään. Lähdin innolla tekemään kaaviota ja unohdin tehdä kolme kierrosta, jotka ennen kaavion aloitusta olisi pitänyt tehdä - huomasin tämän puolivälissä vartta, kun yksi joukkuelainen totesi jonkun kysyneen Ravelryssä että voiko virheen korvata myöhemmin tehtävillä lisäkerroksilla. Onneksi sai, niin ei tarvinnut purkaa, vaan tein kantalappuun kolme lisäkerrosta. Tosin, olisi ehkä ollut ihan hyvä purkaa, koska vähän tämän jälkeen kiroilin ja ihmettelin sitä, että miksi sukan toiselle puolelle tulee tyhmän ja ruman näköinen kohta, kun palmikot ei kierräkkään ja on se nyt kumma kun ei kaaviokaan täsmää. Jälleen yksi joukkuelainen pelasti ja kysyi kainosti, että katsonhan oikeata kaaviota. No en katsonut. Olin tehnyt vartta terän kaaviolla. Onneksi kaavio oli muuten samanlainen, mutta juurikin se toinen reuna joka jäi tyhmän näköiseksi ja rumaksi oli se, joka erotti ne kaaviot. Hyvä minä. Eikun purkamaan sitten palmikkoneuletta niin, että pudottaa ne pari silmukkaa, joilla kierrot on tehty väärin. Voin sanoa, että oli huono idea. Kun näistä pääsi yli ja kuvitteli päässeensä kuvioon sisään, saikin todeta tehneensä ylimääräisiä palmikonkiertoja sinne, minne ne ei todellakaan kuulu. Ja taas meni purkuun...


Maalitin sukat 10.2. klo 23.44 ja olin 61. Tuskien taival, mutta malli on nätti. Ja ihanan värinen lanka (Adlibriksen Socki Fine, Mustard Yellow). Puikot näissäkin 2,5mm KnitPro Zing-pyöröt. Ehkä joku kaunis päivä teen nämä ilman kiirettä, mutta siihen päivään on vielä aikaa. Olen yleensä aika sinnikäs kun jotain päätän tehdä, mutta näiden kohdalla oli kyllä kärsivällisyys niin koetuksella, että melkein tuli itku ja jos ei olisi ollut kisasta kyse, niin olisin purkanut kokonaan ja antanut olla. Minkään muun neuleohjeen kanssa _ikinä_ en ole tuskaillut niin paljon kuin näiden. Mutta syy ei ollut ohjeessa, vaan sisälukutaidon puutteessa ja väsymyksessä. Ja mikään ei turhauta niin paljoa, kuin oma hölmöily.


2 kommenttia:

  1. Kauniita ovat nämäkin! Nelosetapin jätin neulomatta, koska olimme silloin perhelomalla Pyhällä. Siellä ei viitsinyt neuloa sellaista, missa olisi pitänyt olla koko ajan olla seuraamassa kaaviota.
    Minä tykkään laittaa helmet neuleeseen ohuella virkkuukoukulla, numeroa 1,25 oon käyttänyt. Kokeilin joskus hammaslankaa ja korulankaa, vai miyä lieneekään, mutta en tullut niiden kanssa toimeen.

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia :) Tuo nelosetappi oli kyllä, huh. Kaaviota sai kyllä seurata varsin tarkasti ja siitäkin huolimatta tuli kämmäiltyä kaiken näköistä. Täytyypä pitää tuo virkkuukoukku mielessä myös, jos joskus innostun helmiä johonkin neuleeseen vielä lisäilemään! Varastoa nyt ainakin on, kun varoiksi kahdenlaisia helmiä ostin ja niitä taisi olla muutama sata pussissaan...

    VastaaPoista