Edellisen postauksen jälkeen on tapahtunut taas kaikennäköistä. Jokapäiväisessä arjessa pyörivät kouluhommat ja työt. Toimistotyön ja koulun yhdistämisessä on omat haasteensa, mutta onneksi työyhteisö kannustaa opiskelemaan, joten töiden puolelta ongelmaa ei ole ollut. Kotosalla koulujuttujen lomassa (lue: koulujuttujen
sijaan) on tullut lähinnä näperreltyä keskeneräisten käsitöiden parissa.
Viime viikon nypläystunnilla pääsin jo alkajien harjoituspitseistä ensimmäisen varsinaisen työn pariin - pikkuliinan reunapitsiin. Kuluneen viikon aikana päätin hoksata miten tämä homma oikein toimii, ja nyt kuvittelen kokeneeni ahaa!-elämyksen. Hoksasin (ihan ite!) mitä tarkoitetaan juoksuparilla ja uskoisin ymmärtäväni myös ohjepiirustusta edes jollain tasolla. Nypläyskurssin mestareiden tasoon on silti vielä rutkasti matkaa, mutta alku se on tämäkin! Innostuin oivalluksestani niin paljon, että tekaisin reunan viimeisiä kierroksia vaille valmiiksi, päättelystä kun ei ole vielä oikein käsitystä. Seuraavan kerran pääsenkin tunnille vasta ensi viikolla, joten nyt saa nypläystyyny huilata hetken.
Sitten postauksen varsinaiseen otsikkoon. Meille tarjoutui melko vastustamaton mahdollisuus muuttaa uudempaan ja himpun verran suurempaan asuntoon. Näillä näkymin muutto olisi edessä viimeistään marraskuun puolivälissä. Ensimmäinen reaktio oli ahdistus ja luopumisen tuska - tämä on meidän ensimmäinen yhteinen kotimme, joskin olemme tässä jo nelisen vuotta asuneet. Vajaa kuukausi sitten saimme kauan suunnittelemamme maaalausprojektin valmiiksi, joten asunnosta on juuri saatu tosi kiva! Hetken pohtimisen jälkeen erillinen vaatehuone, melkein 20 vuotta nuorempi rakennus ja lasitettu parveke kuitenkin kuulostivat juuri siltä mitä olen tähän asuntoon aina kaivannut, joten loppujen lopuksi päätös oli tehty aika nopeasti. Nyt täytyisi sitten malttaa vielä reilu kuukausi ennenkuin pääsee pakkailemaan ja sitten rakentamaan uutta kotia. Tai sitten saan aloittaa pakkailun ehkä hieman aiemmin... ;)
