Leivon leivon leipäkakkua

Tässä erään kerran telkkarista tuli leivontaohjelma, jossa tehtiin toinen toistaan herkullisemman näköisiä voileipäkakkuja. Muutaman voikkarin olen itsekin tehnyt ja ohjelman inspiroimana kaivoin keväällä bongaamani Valion kehittelemän hyydytetyn voileipäkakun ohjeen esille. Sovelsin ohjetta hieman ja hyvä tuli!

Piparjuuri-kalkkunakakku

Pohja
200g hapankorppuja
75g voita
1 dl lihalientä (itse lantrasin vasikkafondueta veden kanssa)

Täyte
200g kalkkunaleikettä / -pala 
½ tuore kurkku
½ hapahko omena
3 rasiaa (á 200g) tuorejuustoa maun mukaan. Itse laitoin 2 prk piparjuurituorejuustoa ja 1 prk ruohosipulituorejuustoa. Piparjuurituorejuusto oli todella mietoa, joten jos piparjuuren makua kaipaa, kannattaa lisätä vaikka pyrettä tai muuta valmistetta vielä!
1 prk (200g) bulgarian jogurttia
2 dl vispikermaa
5 liivatelehteä
2 rkl sitruunamehua
mustapippuria
(tuoretta basilikaa)

Koristeluun
kalkkunaleikettä
kirsikkatomaatteja
mozzarellapalloja
jotain vihreää - basilikaa, herneenversoja...

Hienonna hapankorput hienoksi, sulata voi ja sekoita se korppumurujen sekaan. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle ja painele voi-korppuseos vuokaan. Kostuta lihaliemellä ja laita jääkaappiin kovettumaan. HOX! Itselläni pohjasta tuli tästä huolimatta äärimmäisen murentuva, joten tätä voisi hieman vielä kehitellä. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!

Laita liivatteet likoon. Hienonna kalkkuna erittäin hienoksi. Raasta kurkku ja omena karkeahkoksi raasteeksi. Vaahdota kerma. Sekoita kalkkuna, kurkku, omena, tuorejuusto, bulgarian jogurtti ja mustapippuri keskenään. Kuumenna sitruunamehu (esimerkiksi mikrossa) liki kiehuvaksi, purista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja liuota mehuun. Kaada ohuena norona tuorejuustoseokseen samalla sekoittaen. Kääntele kermavaahto seokseen. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Herkuttele! :) Itse tein kakun 26cm halkaisijan vuokaan ja täytekerroksesta tuli n. 4cm paksu. 

Pavun perinnepajasta päivää

Viime jouluna sain myöskin käsitöitä harrastavalta anopiltani joululahjaksi langat ja ohjeet Varsinais-Suomen maakuntalapasiin. Vyötteen mukaan tämä lapasmalli on suunniteltu "Kansallismuseon kokoelmien kauneimman tunnetun suomalaisen lautanauhan kuvion ja värityksen mukaan. Nauhan jäännökset on löydetty varsinaissuomalaisen Maskun pitäjän Humikkalasta 1000-luvulle tai 1100-luvun alkuun ajoittuvasta muinaiskalmistosta, jonka tekstiilijäännökset ovat monipuoliset ja runsaat. Maskun lautanauha osoittaa ristiretkien ajan suomalaisnaisten seuranneen asusteissaan tuon ajan muotivirtauksia ja käsityötaitoja." (Varsinais-Suomen käsi- ja taideteollisuus ry)

Koska olin ennättänyt jouluun mennessä neuloa jo useammat lapaset, jäi tämä varsin mieluinen joululahja lankakoriin odottamaan. Nyt ensimmäisten pakkasten myötä tuli olo, että tänäkin talventa tarvitaan taas sormille lämmikettä, niinpä kaivoin paketin esille!

Langat ovat Pirkanmaan Kotityö Oy:n paksua Pirkka-lankaa (tex 285 x 2, 100% WO, sävyt keltainen 109 ja punaoranssi 315). Ohjeen mukaan tarvittaisiin puikot numero 3, mutta puikkovarastostani löytyivät vain 3,5 ja 2,5. Aloitin ensin 3,5 mutta koska ohjeen mukaan lapasista tulee reilut, totesin nopeaan että näillä tulee aivan liian suuret. Teinkin lapaset kuvassa näkyvillä 2,5 bambuilla.

Ja tällaiset niistä sitten tuli (kuvassa vielä höyrytystä vailla) :

Ja nurjalta puolelta...

Kalpea syksyn luonnonvalo hieman vääristää värejä, todellisuudessa värit vastaavat hyvinkin tuota ensimmäistä kuvaa, jossa on vain langat. Olen tehnyt todella vähän kirjoneuleita, mutta olen ihan kohtuullisen tyytyväinen näihin. :) Toivottavasti esiäidit ovat samaa mieltä. 

Pakkauksessa tuli mukana myös ohjevihko, josta löytyy muitakin perinne- ja maakuntalapasia. Lankoja, ohjeita ja muuta kivaa löytyy Taito Pirkanmaan sivuilta: www.taitopirkanmaa.fi 

Syysherkkua

Käytiin tuossa viikonloppuna sienimetsässä. Parin tunnin tepastelun tuloksena oli kolme 10 litran ämpärillistä ehkä maailman suurinta herkkua - suppilovahveroita! Koska uutta satoa pukkaa, pitää viimeiset viime vuotiset saada vihdoin pois pakkasesta. Tänään iltaruokana siis:

Suppilovahvero-pekonipiirakka

Pohja
100g kylmää voita
2 dl vehnäjauhoja
1,5dl ruisjauhoja
n. 1 tl suolaa
1 muna
pari ruokalusikallista vettä

Täyte
n. 3dl suppilovahveroita tai muita sieniä (käyttövalmiita, eli ylimääräinen neste on höyrytetty pois!)
1 paketti pekonia
1 sipuli
200g tuorejuustoa (itse laitoin ruohosipulia, mutta esimerkiksi pippuri olisi varmaan hyvää myös)
2 dl ruokakermaa
1 muna

Nypi voi, jauhot ja suola murusiksi. Lisää vesi ja muna. Vaivaa kunnes taikinasta tulee kimmoisa pallo, painele sitten voidellun piirakkavuoan pohjalle (minulla oli 28cm vuoka). 

Pilko pekoni ja sipuli pieniksi palasiksi, ruskista. Lisää sienet ja tuorejuusto, hämmennä kunnes tuorejuusto on sulanut. Lisää lopuksi vielä ruokakerma ja muna. Kaada pohjan päälle. 

Paista 200 asteisessa uunissa alatasolla noin 45 minuuttia. Herkuttele!

Syyspuuhia

Edellisen postauksen jälkeen on tapahtunut taas kaikennäköistä. Jokapäiväisessä arjessa pyörivät kouluhommat ja työt. Toimistotyön ja koulun yhdistämisessä on omat haasteensa, mutta onneksi työyhteisö kannustaa opiskelemaan, joten töiden puolelta ongelmaa ei ole ollut. Kotosalla koulujuttujen lomassa (lue: koulujuttujen sijaan) on tullut lähinnä näperreltyä keskeneräisten käsitöiden parissa.

Viime viikon nypläystunnilla pääsin jo alkajien harjoituspitseistä ensimmäisen varsinaisen työn pariin - pikkuliinan reunapitsiin. Kuluneen viikon aikana päätin hoksata miten tämä homma oikein toimii, ja nyt kuvittelen kokeneeni ahaa!-elämyksen. Hoksasin (ihan ite!) mitä tarkoitetaan juoksuparilla ja uskoisin ymmärtäväni myös ohjepiirustusta edes jollain tasolla. Nypläyskurssin mestareiden tasoon on silti vielä rutkasti matkaa, mutta alku se on tämäkin! Innostuin oivalluksestani niin paljon, että tekaisin reunan viimeisiä kierroksia vaille valmiiksi, päättelystä kun ei ole vielä oikein käsitystä. Seuraavan kerran pääsenkin tunnille vasta ensi viikolla, joten nyt saa nypläystyyny huilata hetken.

Sitten postauksen varsinaiseen otsikkoon. Meille tarjoutui melko vastustamaton mahdollisuus muuttaa uudempaan ja himpun verran suurempaan asuntoon. Näillä näkymin muutto olisi edessä viimeistään marraskuun puolivälissä. Ensimmäinen reaktio oli ahdistus ja luopumisen tuska - tämä on meidän ensimmäinen yhteinen kotimme, joskin olemme tässä jo nelisen vuotta asuneet. Vajaa kuukausi sitten saimme kauan suunnittelemamme maaalausprojektin valmiiksi, joten asunnosta on juuri saatu tosi kiva! Hetken pohtimisen jälkeen erillinen vaatehuone, melkein 20 vuotta nuorempi rakennus ja lasitettu parveke kuitenkin kuulostivat juuri siltä mitä olen tähän asuntoon aina kaivannut, joten loppujen lopuksi päätös oli tehty aika nopeasti. Nyt täytyisi sitten malttaa vielä reilu kuukausi ennenkuin pääsee pakkailemaan ja sitten rakentamaan uutta kotia. Tai sitten saan aloittaa pakkailun ehkä hieman aiemmin... ;)

Uusia kujeita ja vanhoja juttuja

Kumman nopsaan tämä aika kuluu. Uusi opiskeluvuosi pyörähti taasen käyntiin ja se on imaissut alkuhulinoineen mukaansa. Heti alkuunsa päästiin opiskelun makuun kun tänään tentittiin ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Mutta jospa se tästä alkaisi taas arki rytmittyä!

Elokuussa puri perinnekärpänen ja päätin vihdoin ottaa mummini vanhan nypläystyynyn hyllyn päältä pölyttymästä ja ilmoittauduin nypläyskurssille. Viime viikolla olikin sitten ensimmäinen oppitunti (yllättävääkö, että olin kurssin nuorin?). Suurin osa kurssilaisista taisi olla jo vanhoja tekijöitä, työn etenemisnopeudesta ja jäljestä päätellen. Oli meitä vasta-alkajiakin muutama, niin ei onneksi ihan yksin tarvinnut uunoilla. :)

Ensimmäisellä kerralla laitettiin lankoja nypylöihin (tosin sain luvan käyttää mummin aikoinaan valmiiksi laittamia lankoja kun nypylät olivat jo valmiiksi täynnä). Sen jälkeen aloitettiin ihan alusta, eli miten tuo mallikuva laitetaan kiinni, miten nypylät kiinnitetään siihen jne. Sitten aloitettiin 4 nypyläparilla harjoituspitsin teko. Sitten kun se alkoi sujua, piti lisätä yksi nypyläpari, mutta hupsistakeikkaa..menin lisäämään sitten kerralla kaksi. Olipa hiukkasen pähkäiltävää että kuinkas tämä nyt menikään..Saapa nähdä mitä muistuu mieleen seuraavalla oppitunnilla. Tyynyä varten minun pitäisi askarrella kantokassi, tällä hetkellä kun tyyny majailee pahvilaatikossa joka ei ehkä ole se ergonomisin, kätevin eikä taatusti kaunein mahdollinen kuljetusväline...

Viikonloppuna perinnekärpänen puri taas. Tuli ikävä kotoisia ruokia, täällä Varsinais-Suomessa kun harvemmin törmää kukkoihin tai muihin minulle kotoa tuttuihin herkkuihin. Kipaisinpa siis ruokakauppaan ja ostin kilon lanttuja, pyöräytin sitten elämäni ensimmäisen lanttukukon herkuksi itselle ja ukkokullalle. Kukosta tuli kyllä sen verran suuri, että siitä riittäisi apetta isommallekin porukalle...Seuraavalla kerralla taidan tehdä puolikkaan, taikka kaksi pienempää ja pistän toisen pakkaseen. :)

Ideahan tässä herkkuruoassa on sama, kuin kalakukossa. Täyte on vain enemmän minun mieleeni, kun en kalasta niin suuremmin välitä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ruiskuoren sisällä on keitettyä lanttua ja possunkylkeä. Namsk! Helppo tehdä, riittoisa ja edullinen :) Opiskelijan unelma siis!

Pavun kokeileva keittiö esittää..

Viime aikoina olen ollut yllättävän ahkera kyökin puolella. Meillä yleensä mies on se joka leipoo ja kokkailee, minä saan sitten nauttia lopputuloksista. :)

Joku viikko takaperin sain äärimmäisen helpon (ja herkullisen!) valkosipulileipäohjeen eräältä foorumiystäväiseltä. Pitihän tuota kokeilla ja tällaista siitä tuli: 

Tässäpä vielä ohje jos tekee mieli testailla. Kuvassa oleva leipä on tehty puolikkaalla ohjeella leipävuokaan, mutta kokonainen taikina on alkuperäisen ohjeen mukaan hyvä tehdä esim. irtopohjavuokaan jonka halkaisija on n. 24 cm.

Valkosipulileipä

5 dl vettä

1 pss kuivahiivaa

1 tl suolaa

10-12 dl jauhoja (kuvassaoleva leipä on tehty pelkistä vehnäjauhoista, seuraavalla kerralla laitan jotain "ruokaisampaa" ja ruoheampaa, suunnittelin ihan sämpyläjauhoilla kokeilla)

valkosipulia oman maun mukaan (itse laitoin puolikkaaseen taikinaan 2 yksikyntistä ja oli aika sopiva, ehkä vielä vähän enemmänkin olisi voinut laittaa, mutta me nyt ollaankin valkosipulihirmuja :) )

oliiviöljyä

seesaminsiemeniä

Lämmitä vesi. Sekoita jauhot, hiiva, suola ja n. puolet valkosipulista. Lisää kuivat aineet veteen ja sekoita. Lisää loput jauhot ja valkosipuli vaivaten taikinaan (itse annoin yleiskoneen vaivata puolestani). Kohota lämpimässä paikassa n. 45 min.

Voitele vuoka oliiviöljyllä ja kaada taikina vuokaan. Sivele myös leivän pintaan oliiviöljyä ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Paista 200 asteessa n. 45 minuuttia.

Samaan aikaan kun minä vaivailin leipätaikinaa (tai siis katsoin vierestä kun kone sitä teki), miekkoseni taituroi meille kesäkurpitsakakun. Iltapalaksi oli siis herkkuja kerrakseen. :) Leivästä oli aamulla enää kannikka jäljellä, kakusta onneksi vähän enemmän vaikka hirmu hyvää se oli sekin!

Kakun ohje on alunperin saatu miehen kotikylältä eräältä naapurin emännältä. Kylällä ohje levisi aikanaan kulovalkean tavoin ja nyt se on levinnyt jo tänne 350km päähän. Mihinkähän kaikkialle se täältä pääseekään..?

Kesäkurpitsakakku

3 munaa

2 dl sokeria

2 dl rypsiöljyä

5 dl raastettua kesäkurpitsaa

7,5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

3 tl kanelia

3 tl vaniljasokeria

1 tl muskottipähkinää (meidän maustekaapista tätä ei löytynyt, mutta kakku oli silti oikein makoisaa, eli tämän voi jättää huoletta pois :) )

Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Lisää öljy ja raastettu kesäkurpitsa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seokseen. Voitele ja korppujauhota torvivuoka. Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa n. tunti. Mikäli pinta alkaa tummua ennenkuin kakku on kypsä, peitä se leivinpaperilla tai foliolla loppuajaksi.

Tällaisia herkkuja tällä kertaa...mitähän seuraavaksi? :)

Syksyn ensimmäisiä neulomuksia

Mistä tietää että syksy on tulossa? Siitä että meikäläinen linnoittautuu sohvannurkkaan neuleen kanssa. Aloitin tuossa jokunen viikko takaperin syksyn projektit tutustumalla Novitan uusimpaan lehteen. Sieltä bongasin mieluisan villapaidan, ja se on nyt työn alla. Selkäkappale, toinen etukappale ja toinen hiha odottelevat jo korissa jatkoa. Tähän väliin ehätti kuitenkin muuan toinen, paljon kiireellisempi projekti. Nimittäin.

Kummipojallamme oli 2-vuotissyntymäpäivä viime viikolla. Etukäteen kyselin sitten poitsun äidiltä, että onkohan nuorella herralla jotain syntymäpäivä toivetta. Sain kuulla, että poikarukalla ei

kuulemma ollut sopivaisia lapasia tulevan talven varalle. Tämän kuultuaan kummitäti syöksähti lankavarastolle ja alkoi armoton värien yhteensovittaminen.

Hetkisen pähkäilyn ja "oisko tää...eiku tää...ei mut jos...mut kuitenki...tää se on! eiku..." jahkailun jälkeen päädyin Novitan seiskaveikan turkoosiin ja ruskeaan. Malliksi valitsin aikuisten lapasina toteuttamani, varsin perinteisen ja lämpimän mallin. Ranteen suuhun tein perinnelapasista tutun kierrereunan.

Mummi aikanaan opetti, että käsitöiden pitää olla niin siistejä myös nurjalta puolelta, että niitä voisi käyttää myös väärin päin. Tähän olen yrittänyt pyrkiä, mutta harjoitusvuosia on vielä monta monta edessä ennen kuin pääsen lähellekään mummin tasoa. :)

Tässä on esillä nurja puoli. Kuten kuvasta näkyy, koko kämmenosa ja peukalo on tehty tuplalangalla, joten tuuli ei pääse kovin helposti läpi ja ovat lämpimät kädessä.

Kuvio oikealla puolella on hauska ja yllättävän näyttävä, vaikka onkin äärimmäisen helppo toteuttaa. Joka toisella kerroksella on tehty ruskealla 3o ja turkoosilla 1o, seuraavalla kerroksella taas ruskealla 1o ja turkoosilla 3o. Myyjäisissä olen nähnyt tätä samaa kuviota toteutettuna niin, että toinen väri on neulottu nurjalla, eli 3o, 1n ja 1o, 3n. Itse en tuosta ole niin innostunut, vaikka ihan hauskannäköiset silläkin saa aikaiseksi. 

Peukalo on tehty kiilapeukalona. Peukalon kohdalla jouduin vähän muokkailemaan kuviota, kun silmukat eivät riittäneet oikeaan kuvioon, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Lapasen kämmenosan pituus on n. 12cm.

Synttäreitä juhlittiin virallisesti viikonloppuna, mutta päivä oli niin kuuma että ei toinen ollut oikein innokas sovittamaan. Toivon mukaan lapaset kuitenkin ovat sopivat (äitinsä vakuutteli kyllä että ovat mutta...) ja pääsevät käyttöön. Toki lupasin että mikäli on väärä koko tai väri ei miellytä, niin kummitädin neulepaja toimittaa sopivammat tarpeen tullen. :)

Ihka ensimmäinen blogipostaus

Nyt se vihdoin rohkenin minäkin avaamaan oman blogin, pitkällisen pohdinnan jälkeen. Mistä sitä kirjoittaisi? Lukisiko sitä kukaan? Pähkäilyn ja jahkailun jälkeen totesin, että enköhän minä, alituinen papattaja jotakin kirjoitettavaa keksi. Lukijoista taas...no, se jäänee nähtäväksi :)

Tykkään väkerrellä kaikenlaisia käsitöitä, lähinnä neuloa ja virkata. Leipominen on myös kivaa ja etenkin nyt kun taloon on muuttanut tiskikone (♥), tulee sitäkin harrastettua vähän useammin. Samassa taloudessa asustelee ukkokulta, jonka kanssa ollaan nyt oltu naimisissa reilu vuoden päivät. Völjyssä ollaan kuljettu kuitenkin jo likimain seitsemän vuotta, joten ihan "nuoresta" parista ei ole kyse, vaikka ikää on molemmilla 24 vuotta. Molemmat ollaan opiskelijoita vielä, mutta toivonmukaan valmistuttaisiin kumpikin seuraavan parin vuoden kuluessa. :)

Pääsääntöisesti aion todennäköisesti kirjoitella väkertelyistäni, leivonnasta, käsitöistä ja sen sellaisesta. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä päähän pälkähtää. :) Tällä hetkellä neulepuikoilla on parikin projektia kesken, jospa niistä saisin vaikka jutun juurta seuraavalla kertaa aikaiseksi... :)