keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Raksakuulumisia vol. 3

Edellisestä raksapäivityksestä on jo hetki ja talo alkaa jo näyttää talolta, mutta ollaan suunnitellusta aikataulusta jäljessä useampi viikko...Osa kuvista on vähän rakeisia, kun ne on räpsitty kännykällä.

Edellisessä postauksessa kerroin, että pystytysaikataulu viivästyi. Silloisen tiedon perusteella pystytyksen piti tapahtua viikolla 46, mutta loppujen lopuksi ja vihdoin viimein timpuriporukka aloitti hommansa viikolla 47. Noiden viikkojen aikana myös pystyttämään tulossa ollut porukka vaihtui, syytä en tiedä. Viikko 47 oli varsin kostea, joten edelleenkin korpeaa, että pystytys viivästyi niin paljon - puurakenteet ehtivät ottaa sen verran kosteutta, että niitä käytiin useampaan otteeseen mittaamassa ennen kuin villoja saatiin laitettua.



Kun pojat pääsi hommiin niin kyllähän se alkuun tuntui etenevän varsin rivakasti. Saman päin iltana käytiin kurkkaamassa miltä näyttää, niin johan siellä oli runko pystyssä.


Parissa päivässä pojat sai päätykolmiot naputeltua ja kattotuolit ylös.


Mutta sitten alkoi taas vähän venyä. Joulukuun ensimmäinen päivä oli kuitenkin jo aluskate päällä, tuulensuojalevyt ohuelti villaa seinissä sekä ikkunat ja ovet paikallaan.


Tuon kuvan jälkeen ulkona ei olekaan tapahtunut muuta, kuin että tiilet on saatu katolle. Sisällä on villoitettu ja laitettu höyrynsulkua.



Tällä viikolla olivat saaneet loput höyrynsulut ja villat laitettua, niin vihdoin saatiin puhaltimet päälle ja lämpöä sisään. Ensi viikolla on tarkoitus tehdä lattiavalu ja se tehdään nopeasti kuivuvalla betonilla, koska muuten lattia ei millään ehtisi kuivua aikataulussa. Lattian eristäminen oli aloitettu eilen ja putkimies on tulossa ensi viikolla. Valuhan oli siis alkuperäisen aikataulun mukaan tarkoitus tehdä jo ennen joulua...

Aikamoisella tahdilla saavat tehdä töitä, että päästään muuttamaan suunnitelman mukaisesti viikolla 17. Siihen ei muuten enää ole mitenkään pitkä aika!! :o

tiistai 10. tammikuuta 2017

Kerrosrivinousua

Joulu meni jo, mutta vielä on pakko palata vähän jouluiseen aiheeseen. Meillä oli töissä hirmuisen kiva joulukalenteri. Kollega kyseli marraskuun puolella, että olisiko porukalla innostusta tuoda lapsuuskuviaan joulukalenteriin, jos hän sellaisen meille askartelisi. Ja olihan meillä! Meitä ei ole kuin pikkuisen päälle 20, eikä ihan jokainen tuonut kuvaa, niin saatiin oikein mukavasti kuva jokaiselle arkipäivälle ja muutamalle viikonlopullekin. Kilpailuhenkisenä ihmisenä näin heti mahdollisuuden pienelle leikkimieliselle kisalle - ehdotin, että järjestetään kilpailu jossa yritetään arvuutella kuvassa olevaa henkilöä! Tämäkin ajatus otti tuulta alleen ja niinpä järjestettiin myös arvausleikki. Kuva paljastettiin joka aamu kahvitauon aikaan jolloin myös arvuuttelu alkoi. Arvaukset kirjattiin lapulle ja oikea vastaus paljastettiin iltapäiväkahvin aikaan.

Koska arvausleikki oli minun ideani, myös sen järjestäminen jäi minun vastuulleni. Joka päivä kahvitauon aikaan kirjasin oikein arvanneiden nimet seinälle listaan, jotta jokainen voi seurata tilannetta. Listalle kirjasin myös pieleen menneet veikkaukset (ilman arvaajien nimiä tietenkin :) ), koska oli ihan hauska katsoa myös keitä muut olivat veikanneet kun omat arvaukset eivät osuneet oikeaan.

Jäin lomalle jouluaaton aaton aattona, joten kirjasin tuloksia viimeistä luukkua vaille valmiiksi 21.12, jotta kollegat saisivat voittajan selville aaton aattona. Huomasin tuolloin, että siinä vaiheessa kaikista eniten arvannut tulisi voittamaan, koska jäljellä oli yksi luukku ja seuraavaan oli kahden pisteen etumatka. Johtoasemassa satuin olemaan minä itse. En ollut pitänyt sen kummemmin kirjaa siitä, kellä oli montakin oikein, joten yllätyin melkoisesti koska koko arvuuttelu oli tuntunut kovin hankalalta vaikka moni olikin osunut oikeaan :D Totesin, että tulen saamaan kollegoilta kuittailua osakseni vaikka tulokset oli tottakai kirjattu rehellisesti todistajien läsnäollessa seinällä olevaan listaan. Päätin yllättää työkaverit pienellä jouluyllärillä. Tulosten viereen vein joulukalenterin lisäluukun, jossa lupasin että oikein arvanneiden kesken arvotaan voittajan töppöseen sopivat villasukat, jotka minä väkerrän.

Kollegat eivät olleet malttaneet arpoa voittajaa lomani aikana, joten arvonta suoritettiin kun palasin töihin. Voittaja selvisi ja pääsin hommiin. Tällaiset niistä sitten tuli :)


Saaja toivoi väreiksi joko tummansinistä tai pinkkiä. Sukellus lankavarastoon - pinkkiä löytyi, tummansinistä ei. Harkitsin hetken tekisinkö pinkistä päävärin, mutta lopputulos olisi ollut aika ärtsy, joten päädyin hieman maltillisemmalle linjalle sen mielikuvan perusteella, joka minulla sukkien saajasta on. Lankana vanhaa (sitä pehmeää!) 7-veikkaa, väreinä antrasiitti, pinkki ja valkoinen. Puikkoina 3,5mm Rosewood sukkapuikot. 48s, koko n. 38.

Varteen ja jalkaterän päälle tein kerrosrivinousua, kantapään tein ristiinvahvistettuna. En ollut aiemmin kokeillut kumpaakaan tekniikkaa, joten näitä oli siksi hauska tehdä! Kumpikin tekniikka on hyvin hyvin simppeli, mutta tulos on hieno. Itse katsoin vinkkiä Novitan Sukkalehdessä julkaistusta Anelmaisten ohjeesta (josta löytyy ohje molempiin tekniikoihin). Pikainen googlailu osoittaa, että kerrosrivinousua tehdään ainakin muutamalla sovelluksella. Itse tein niin, että ensin neuloin koko kerroksen oikein, seuraavalla kerroksella *3o, 1 neulomatta* ja kolmas kerros taas oikein. Ristiinvahvistettu kantapääkin on varsin simppeli. Normaalissa vahvistetussa kantapäässä neulon kantalapun oikealla puolella *1 neulomatta, 1o* ja nurjalla puolella koko kerroksen nurin. Ristiinvahvistetussa kantapäässä neulotaan 1. krs *1 neulomatta, 1o*, 2.krs 1 neulomatta, 2o, *1 neulomatta, 1o* ja kerroksen viimeinen silmukka neulotaan oikein. -> Ajatus siis on, että neulomatta nostetut silmukat eivät osu peräkkäisillä kerroksilla samalle kohtaa, vaan ne muodostavat ikäänkuin kennon. Tummassa kantapäässä tämä näkyy kuvassa valitettavasti vähän heikosti. Kärkeen tein nauhakavennuksen.

Harmikseni tajusin, että en tullut tuosta jalkapohjasta ottaneeksi kuvaa - sain nimittäin raidat osumaan kohdilleen! Temppu on hyvin simppeli ja raitojen kohdistamiseen löytyy paljon vinkkejä englanninkielisiltä nettisivuilta, jos hakusanaksi laittaa "joggless stripes". Alunperin itse katsoin tältä videolta kuinka raidat saa kohdilleen (alussa on aika pitkästi sepustusta, noin 2:00 kohdalla näytetään miten). Koska vaihdoin väriä joka kerroksella, palautin alemman kerroksen silmukan kanssa yhteen neulotun silmukan (eli 1. puikon 1. silmukan) takaisin vasemmalle puikolle ja neuloin sen uudella värillä. Kuulostaapa sekavalta, mutta niin se toimi. Kokeilemalla onnistuu :)

maanantai 2. tammikuuta 2017

Tonttuilua vm. 2016

Toivottavasti teillä kaikilla oli oikein mukava ja rentouttava joulu! <3

Meikäläisen joulukuu oli aikamoista hulinaa. Töissä oli tohinaa, tontilla oli tohinaa ja joululahjojen kanssa tuli taasen perinteiseen malliin hippasen kiirus...Taaskaan ei oikein ollut sellaista joulufiilistä ollenkaan, liekö lumeton ja märkä sää vaikuttanut eniten vai kaikki muu härdelli? Ehkä osin siksi lahjusten keksiminen ja tekeminen jäi taas niin viime tipalle. Osan lahjoista annoinkin lankoina, kun en ehtinyt ihan kaikkia saada valmiiksi asti..:D jälkitoimituksina niitä sitten toimittelin, enää yhdet puuttuu, mutta kyllä nekin saan pian jo matkaan :)

Pienet saivat tänä vuonna lapasia. Tonttu kuuli huhua, että lasten lapastilanne on heikohko ja mummot ovat enemmänkin erikoistuneet sukkiin. Tätitonttu pisti tohinaksi.


Minulla oli itselläni tällä samalla kuviolla tehdyt lapaset lapsena. Ne olivat vain valko-punaiset ja ne olivat mummin tekemät <3 Malli on perinteinen seiskarilainen malli ja kuvion nimi on Liisankirjat (kuvio löytyy kirjasta Sukupolvien silmukat). Mummini äiti oli kotoisin Seiskarista, minkä vuoksi tuntuu jotenkin kotoisalle jatkaa näiden lapasten perinnettä eteenpäin :) Lankana luonnonvalkoinen ja sammalen vihreä Novitan Nalle, puikkoina 3,5mm bambuiset sukkapuikot.

Vasemmassa reunassa olevat lapaset menivät miehen 7v veljentytölle ja seuraavat meidän 5v kummipojalle. Oikean reunan lapasparit menivät miehen toisen veljen 4v tytölle ja hänen 3v veljelleen. Kokojen kanssa arvoin jonkun verran, en ole nimittäin lasten lapasia liiemmin tehnyt. Hyvät niistä onneksi tuli, kummipoika kiljaisi paketin avatessaan:"Lapaset! Miten se pukki osasi tällaiset tuoda vaikka en osannut näitä edes toivoa! Ja vielä juuri sopivat!" Hih<3 Kokojen määrittelyssä käytin apuna Novitan mittataulukkoa ja Yhteishyvän peruslapasohjetta.

Tykästyin tänä syksynä kovasti ajatukseen huovutetuista töppösistä. Innostuksissani hommasin ensin itselleni langat ja tein testin - onnistui. Hankin sitten langat joululahjatossuihin äidille, kahdelle siskolle ja iskälle. Hupsista keikkaa, kun kävikin niin, että aika loppui ennen kuin ehdin saada edes yhtä paria valmiiksi. Tonttu toimittikin kauniissa joulupaketissa lankakeriä ja lupauksen niiden jatkojalostamisesta. Isosiskolle ehdin toisen tossun neuloa valmiiksi, mutta koska hän on itsekin niin näppärä käsistään niin hänelle en optioinut toisen tossun neulomista aikatauluteknisistä syistä johtuen.

Joulun pyhinä sain tehtyä valmiiksi äiskän ja iskän töppöset. Tällaiset niistä sitten tuli :)


Kuva on näppäisty kännykällä, viime hetkellä ennen kotiin lähtöä, minkä vuoksi ei ehkä ole ihan priimalaatua. Lupasin tossuihin virkatut lumihiutaleet, mutta äiskä ei niitä halunnut. Ennätin virkata iskän tossuihin vain toisen, enkä tuota ensimmäistäkään ehtinyt kiinnittää, mutta teenpä sen sitten kun seuraavan kerran mennään kotiin käymään :) Lankana näissä oli Novitan Joki (naisten tossuihin 1 kerä / tossu, miehen n. koko 43 meni yhteensä vähän vajaa 3 kerää). Puikkoina 6mm bambuiset sukkapuikot. Ohjeen näihin nappasin Lankahelvetti-blogista, mutta jätin ohjeessa olleen varren kokonaan pois. Vielä pikkusiskon töppöset valmiiksi, niin hyvä tulee. Niistä lupaan napata vähän paremman kuvan :)

Kuten aiemmin mainitsin, siirryin marraskuun alusta uusiin työtehtäviin samassa työpaikassa. Työkaverit pysyivät siis samoina, mutta ne henkilöt joiden kanssa eniten työskentelen päivän aikana vaihtuivat. Aiempien vuosien tapaan halusin muistaa kollegaani pienellä jouluyllärillä ja neuloin hänelle joulupallon. Teimme hänen kanssaan töitä samassa tiimissä useamman vuoden ja hän on kyllä aivan äärettömän mukava. :)


Ohje on Arnen ja Carloksen Joulupallot kirjasta. Lankana punainen ja valkoinen Novitan Seitsemän Veljestä, puikkoina 2,5mm Cubics sukkapuikot. Täytteenä ihan puuvillavanua (jota meni kohtuullisen pieneen palloon ihmeen suuri määrä!).

"Uusille" kollegoille virkkasin kiitokseksi lumihiutaleet, kun jaksavat minua opastaa. Näidenkin kanssa meinasi tulla hoppu, kun viimeisenä iltana ennen lomalle jääntiä näitä näpertelin yhteensä viisi kappaletta. Kuvassa ovat vielä pingottamatta ja tärkkäämättä, mutta suuntaa antavat kuitenkin :)


Josko vielä joku vuosi oppisi aloittamaan tonttuilut ajoissa, niin ehtisi nauttimaankin siitä tekemisestä enemmän. Ehkä tänä vuonna...? :)