Eläkelahjus vol. 2

Lokakuun puolivälissä työkaverini jäi eläkkeelle. Marraskuun alusta siirryn hänen saappaisiinsa, mikä lievästi sanoen hieman jännittää. Hän toimi tehtävässään reilut 40 vuotta. Että siitä sitten perässä vaan :D Nykyisiin työtehtäviin verraten siirryn aika erilaiseen maailmaan - asiakaspalvelusta asiakirjojen käsittelyyn...No, josko minä selviäisin :)

Kiitoksena hänen ystävällisyydestään, hymystään ja opeistaan neuloin hänelle huivin. Jotenkin nämä huivit tuntuvat olevan "mun juttu" näissä eläkkeelle lähtijöiden lahjoissa :) Seuraava lähtijä, jolle todennäköisesti jotain askartelen on mies, joten täytynee kehitellä jotain muuta hänelle...

Langan tähän huiviin hommasin  jo kesällä Lankafestareilta. Värin valinta meinasi olla vaikeaa, kun ihania vaihtoehtoja oli niin monia! Oli aika hankala päättää mikä olisi "se väri", koska huivin saaja ei selkeästi ole minkään tietyn värin ystävä. Tai siis tiedättekö, jotkut ihmiset on ihan selkeästi lilan tai vaikka sinisen ystäviä. Tämä ystäväinen pitää monista väreistä, minkä vuoksi jännäsin ihan loppuun asti että oliko tämä nyt se oikea valinta. Kuulemma oli mieluinen! :)

Langaksi valikoitui käsinvärjätty Louhittaren luolan sorbetin värinen Vellamo, joka on 100% merinovillaa. Tätä oli tosi ihana neuloa, kun lanka oli niin pehmeää.

Yllättävän pieni pallo tuli, kun vyyhti kerittiin.

Ohjeeksi valikoitui Ravelrystä löytämäni Maja Jokanovicin "Sparrowette shawl" (ohje ladattavissa ilmaiseksi). Ohje oli todella selkeä, kuviot löytyivät niin kaavioina kuin auki kirjoitettunakin. Tein ohjeen mukaan koon L. L-koko ei ollut tällä langalla ainakaan mikään järjettömän suuri, oletin että siitä tulisi isompi. Ihan hyvä tästä tuli toki näinkin, pingotettuna yläreunan leveys oli n. 150cm. Lankaa meni n. 55g, puikkoina käytin KnitPro Cubics 4mm pyöröpuikkoa.

Nämä kuvat koko huivista eivät tee oikeutta huivin väreille - ylemmät kuvat vyyhdistä ja kerästä kertovat paremmin oikeat värit. Melkein unohtui napata kuva valmiista huivista, niin piti napata ne iltahämärissä, jolloin luonnonvaloa ei enää ollut...